Oivalluskyky herää II

 

Oivalluskyky herää II

Oivalluskyky herää on Krishnamurtin opetusten suuri kaksiosainen kokoomateos, jonka aiheina ovat elämän peruskysymykset pelko, ahdistus, yksinäisyys, ilo, nautinto, keskeisimpänä kaikista meissä jokaisessa asustavan omaperäisen oivalluksen herääminen, luovuus ja avoimuus. Viimeksi mainittu teema kristalloituu kirkkaimpana teoksen viimeisessä vuoropuhelussa jossa Krishnamurti, elämisen taidon suuri opettaja ja David Bohm, englantilainen teoreettisen fysiikan professori pohtivat ajattelun ja oivalluksen, tietoisen ja tiedostamattoman välisiä suhteita ja alkuperää.

Sisältö

EUROOPPA

VII osa

Seitsemän puhetta Saanenissa, Sveitsissä

1. Mikä on ylivoimaisesti tärkein kiinnostuksenne?
Tunnevoimaa ja syväjännitteisyyttä tarvitaan. Sisäinen ja ulkoinen; voidaanko niitä jakaa?
Kysymyksiä: Nautinto ja kiinnostus; Jumala; lapset ja kasvatus; useita erilaisia kiinnostuksia; mielenosoitukset; rakkaus, totuus ja järjestys.

s. 18  Kun emme ole varmoja pääkiinnostuksestamme, monenlaiset nautinnot ja kohteet tempovat meitä eri suuntiin, ja silloin ilmenee ristiriitaa.

2. Järjestys
Mieli tuntee vain epäjärjestyksen. ’Ei-tietämisen’ tila. ’Itse’ on osa kultttuuria, joka on epäjärjestystä.
Kysymyksiä: Kykeneekö mieli katsomaan? Analysoiminen; guru; suhde Krishnamurtiin; voitteko katsoa itseänne?

s. 27  Missä on kontrollia, siellä on ristiriitaa. Ristiriita vääristää mielen.

s. 38  Oletteko milloinkaan käyttänyt kymmentä minuuttia itsenne tarkkailemiseen valikoimatta, millään tavoin puolustamatta tai arvioimatta, vain tarkkaillen? Siinä on asian ydin.

3. Voimmeko ymmärtää itsemme?
Itsetuntemuksen ongelma on katsomisen ongelma. Osittumaton, ’minätön’ katsominen. Analyysi, unet ja nukkuminen. ’Tarkkailijan’ ja ajan ongelma. ”Kun katsotte itseänne ilman ajan silmiä, kuka silloin katsoo?”
Kysymyksiä: Ovatko jotkut mielikuvat tarpeellisia? Turmeleeko hämmennyksentilamme arvioimisen? Ristiriita.

s. 39  Useimmat meistä käsittelevät ongelmiaan mieluiten pintapuolisella tasolla vanhoen traditioiden mukaisesti tai sovittautua nykyajan suuntauksiin. Emme siis koskaan ratkaise totaalisesti ja täydellisesti ainoatakaan ongelmaamme kuten esimerkiksi sotaa, ristiriitaa tai väkivaltaisuutta. Emme osaa porautua syvälle sisimpäämme.

4. Yksinäisyys
Huoli omasta itsestämme. Vuorovaikutus. Toiminta vuorovaikutuksessa ja jokapäiväinen elämä. Mielikuvat eristävät. Mielikuvien muodostumisen ymmärtäminen. Itseeni kohdistuva kiinnostus on hallitsevin mielikuvani. Ristiriidaton vuorovaikutus on rakkautta.

s. 65 Kaikki mielikuvat voivat päättyä heti, kun ainoallakaan mielikuvalla ei ole suosikkisijaa.

5. Ajatus ja mittaamaton
Voiko ajatus ratkaista ongelmamme? Ajatuksen tehtävä. Ajatuksen alue ja projektiot. Voiko mieli astua mittaamattomaan? Mikä on harhan tekijä? Fyysinen ja mentaalinen pelko ja pakeneminen. Mieli, joka alituisesti oppii.
Kysymyksiä: Onko mahdollista tarkkailla arvostelematta ja arvioimatta? Onko havaitseminen jonkin näkemistä totaalisesti? Voidaanko sanoja käyttää kuvailemaan ei-sanallista tilaa?

s. 79  On sellaista vapautta, joka ei ole mitattavissa.

6. Tahdon toiminta ja radikaaliin muuttumiseen tarvittava energia
Tarvitaan suurta energiaa; energian tuhlaaminen. Tahto on vastustusta. ’Minän’ puolustamisena ilmenevä tahto. Onko valikoimatonta toimintaa, jolla ei ole motiivia? Katsominen sellaisin silmin, jotka eivät ole sidonnaiset. Valikoimaton sidonnaisuuden tiedostaminen. Valheellisuuden näkeminen ja hylkääminen. Mitä rakkaus ei ole. Kuolema-kysymyksen avoin kohtaaminen. ’Minänä’ ilmenevän energian päättyminen on kykyä katsoa kuolemaa. Tuntemattoman katsomisen edellyttämä energia. Korkein energia on oivaltavuutta.
Kysymyksiä: Ymmärrämme kuulemamme älyllisesti, mutta emme osaa elää sitä; kykeneekö ihminen siihen? Millä tavoin on kuunneltava? Eivätkö tunteet ja mielenliikutus ole syynä väkivaltaan?

s. 97  Ajatus mittapuineen on aina arvostelemassa, arvioimassa, kontrolloimassa, voittamassa ja sen tähden ajatus estää katsomisen.

7. Ajatus, oivalluskyky ja mittaamaton
Tilan erilaiset merkitykset. Tila, josta käsin ajattelemme ja toimimme; tila, jonka ajatus on rakentanut. Millä tavoin ihmisellä voi olla mittaamaton tila? Kannamme taakkaamme ja kuitenkin tavoittelemme vapautta. Ajatus, joka ei jaa itseään, liikkuu kokemisentilassa. Oivalluskyvyn merkitys. Harmonia: mieli, sydän ja organismi. Ajatus on syntyisin ajasta, oivalluskyky ei ole aikaa. Oivalluskyky ja se, mikä ei ole mitattavissa.
Kysymyksiä: Hathajooga. Ovatko tarkkailija ja tarkkailtava erillään teknisessä työskentelyssä? Tietoisuus ja nukkuminen.

s. 113  Harmonia on hiljaisuutta. Ruumiin, sydämen ja mielen välillä vallitsee harmonia, ei eripuraisuus. Se merkitsee, että mieli ei saa petkuttaa ruumista, ei pakottaa sitä kuriin. Jos se pitää jostakin erityisestä ruosta, tupakasta, huumeista ja tuollaiseen sisältyvästä jännityksestä ja mieli kontrolloi sitä, sellainen on pettämistä.Ruumiilla on oma oivalluskykynsä, kun se on herkkä, elävä, eikä sitä ole turmelu.

VIII OSA

Viisi keskustelutilaisuutta Saanenissa

1. Tajunnan osittuneisuus
Olemmeko tietoisia siitä, että katsomme elämää osittuneesti? Tajunnan sidonnaisuus. Tunnemmeko todella tajunnan sisällön? Onko tajunnan ja piilotajunnan välissä jakautumaa? Tarkkailija on tajunnan sisällön osa. Onko tuon sidonnaisen sisällön ulkopuolella toimivaa olentoa? Petkutan itseäni. Mitä on toiminta? Koska itse on osittunut, ’minän’ on mahdotonta nähdä elämää kokonaisuutena.

2. Onko oivalluskyky hereillä?
Mikä on oivalluskyvyn ja ajatuksen välinen yhteys? Sidonnaisen ajattelun rajoitukset. Mikään uusi liikunto ei ole mahdollinen, jos ’entiset, vanhat aivot’ ovat alituisessa toiminnassa. ”Olen kulkenut etelään ja ajatellut olleeni menossa pohjoiseen.” Rajoittuneisuuden havaitseminen on oivalluskyvyn siemen. Onko uusi tunnistettavissa? Erilaatuinen ulottuvuus voi toimia vain oivalluskyvyn kautta.

3. Pelko

Nautinnon ja pelon välinen yhdysside; ajatuksen rooli. Ajatus ei voi muuttaa epävarmaa tuntematonta tiedoksi. Pelon rakenteen näkemisen välttämättömyys. Psykologista huomista ei ehkä ole olemassa. Mitä ’kokonaan nykyhetkessä eläminen’ olennaisesti sisältää?

4. Pelko, aika ja mielihyvä
Kronologinen ja psykologinen aika. Tiedon ongelma. Ajatuksen ja mielikuvan ongelma. Voimmeko löytää pelon alkulähteen? Mieli, jota ei voi koskaan loukata.

5. Oivalluskyky ja uskonnollinen elämä
Mitä on uskonnollinen elämä? Meditaation ja hiljaisen mielen välinen suhde. Ajatus mittana; mittaaminen. Millä tavoin voidaan ymmärtää se, mikä ei ole mitattavissa? Oivalluskyky mitallisen ja mittaamattoman välisenä yhteytenä. Oivalluskyvyn herääminen. Valikoimaton tietoisuus. Oppiminen tietoa kokoamatta.

ENGLANTI 

IX osa

Kaksi puhetta Brockwoodissa

1. Ajatuksen ja mielikuvan suhde tietoisuuteen
Ajatuksen käyttömahdollisuudet ja rajoitukset. Mielikuvat; mielikuvan auktoriteetti. Mitä herkempi joku on, sitä suurempi on mielikuvien taakka. Anayysi ja mielikuvat. Psykologinen järjestys; epäjärjestyksen syitä ovat mielipide, vertaaminen, mielikuvat. Mielikuvien mahdollinen hajottaminen. Mielikuvien muodostuminen. Tarkkaavuus ja tarkkaamattomuus. Mielikuva muodostuu vain silloin kun mieli on tarkkaamaton. Tarkkaavuus ja harmonia: mieli, sydän, ruumis.

s. 209  Jos ajatus on ainoa alue, jolla ihmiset voivat elää, he ovat tuomitut.

2. Meditatiivinen mieli ja mahdoton kysymys
Meditaatio on energian totaalista vapauttamista. Läntinen maailma rakentuu mittaamiselle, joka on mayaa idälle. Meditaation koulukunnat ovat hyödyttömiä. Energia on riippuvainen itsetuntemuksesta. Itsetarkkailun ongelma. Katsominen ilman menneisyyden silmiä. Nimittäminen. Meissä oleva kätketty. Huumeet. Kätkeytynyt sisältö ja mahdoton kysymys. Meditaatio on kaiken sen hylkäämistä, minkä ihminen on kuvitellut itsestään ja maailmasta. Perinpohjainen kumous itsestämme vaikuttaa koko maailmaan. Mitä tapahtuu kun mieli on hiljaa? Meditaatio on mitan näkemistä ja sen tuolle puolen menemistä. Harmonia ja täysin erilaatuinen elämä.
Kysymyksiä: Intuitio; tietoisuus; tietoisuus ja nukkuminen; opettaja ja oppilas.

s. 232  Mielellä on mahdollisuus olla taistelematta ja ponnistelematta. Sen tähden mieli tulee ihmeellisen nuoreksi, raikkaaksi ja viattomaksi.

X osa

Keskustelu pienen ryhmän kanssa Brockwoodissa

Väkivaltaisuus ja ’minä’
Edellyttääkö muutos väkivaltaa? Missä määrin hylkäämme väkivaltaisuuden? Väkivaltaisuus ja energia; väkivaltaisuuden tarkkaileminen. Mikä on väkivaltaisuuden alkulähde? ’Minän’ ymmärtäminen; minä joka haluaa muuttua on väkivaltainen. ’Minä’ vai oivalluskykykö näkee? Näkemisen edellytykset.

s. 257  ’Minän koko rakenne on väkivaltaisuutta. Tuo rakenne koostuu elämäntavasta, ajattelutavasta, tuntemistavasta. Reagoiminen kaikkeen on väkivaltaisuutta, siis ’minää’.

XI osa

  1. Krishnamurti ja professori David Bohm keskustelevat 

Oivalluskyvystä
Ajatus kuuluu ajan järjestykseen; oivalluskyky kuuluu erilaatuiseen järjestykseen. Onko oivalluskyky yhteydessä ajatukseen? Aivot oivalluskyvyn instrumenttina; ajatus osoittajana. Maailmaa hallitsee ajatus, ei oivalluskyky. Ajatuksen ongelma ja oivalluskyvyn herääminen. Kun äly toimii rajoittuneessa rakennelmassa, se voi palvella äärettömän epäviisaita tarkoitusperiä. Aineella, ajatuksella ja oivalluskyvyllä on yhteinen alkulähde, ne ovat samaa energiaa; miksi se jakautui? Varmuus ja hengissä säilyminen; ajatus ei voi käsittää kuolemaa oikein. Voiko mieli säilyttää alkulähteensä puhtauden? Ajatuksen hiljentämisen ongelma. Kokonaisuuden syvä ymmärtäminen, sen havaitseminen on välttämätöntä. Kommunikaatio, johon tajuinen mieli ei sekaannu.

s. 277  Ajatuksen on oltava kokonaan hiljaa, jotta oivalluskyky voi herätä. Sen on mahdotonta herätä, jos ajatus liikkuu.