Tuntematon todellisuus

TAKAKANNEN TEKSTI: Joka etsii tästä kirjasta maailmankatsomusta, jonka voisi omaksua, hän ei sitä löydä. Joka etsii valmiiksi pureskeltua vastausta elämänsä ongelmiin, hän pettyy. Joka etsii moraalisen käyttäytymisen ohjeita, hän joutuu ymmälle. Joka etsii uutta ideologiaa, uusia aatteita, uusia järjestelmiä nykyisen henkisen ja aineellisen kaaoksen selvittämiseksi, hän etsii turhaan.

Kaikkia näitä kysymyksiä J. Krishnamurti käsittelee kirjan jokaisessa luvussa, mutta hänen lähtökohtansa poikkeaa täysin siitä, mihin yleensä olemme tottuneet. Hän ei anna vastausta, jonka voisimme omaksua, vaan esittää vastakysymyksiä, jotka meitä hätkähdyttävät. Hän kysyy, miksi kysytte, miksi teillä on ongelmia, miksi haluatte rauhaa, onnea, kuolemattomuutta, ikuista elämää, turvallista asemaa ja luotettavaa maailmankatsomusta. Hän haluaa panna jokaisen ihmisen itsensä ajattelemaan, hän sanoo, että tärkeintä kaikesta on tuntea itsensä, tuntea omat motiivinsa, sekä ilmeiset että kätketyt vaikuttimensa, sillä hän on vaikuttunut, että vain täydellisen itsetuntemuksen, ehdottoman vilpittömyyden kiirastulessa ihminen voi oivaltaa oman elämänsä ja koko olemassaolon tarkoituksen, voi päästä selville siitä, mitä on se ”tuntematon todellisuus”, johon ei ole olemassa mitään valmiiksi viitoitettua tietä. Se tie on jokaisen ihmisen itse poljettava, ja ainoa keino oivaltamisen ja luovan olemisen viriämiseen on se, että ihminen näkee ja kokee sen mikä on sellaisenaan – panematta siihen mitään lisää ja poistamatta siitä mitään. Ja tämä oivaltaminen voi, Krishnamurti sanoo, tapahtua vain nyt, vain nykyhetkessä, sitä ei voi tavoitella ajan puitteissa.

Sisällys

Esipuhe, Aldous Huxley

s. 5   Ihminen elää kaksoiselämää, hän elää samanaikaisesti kahdessa maailmassa – annetussa ja itse tekemässään, aineen, elämän ja tajunnan maailmassa sekä symbolien maailmassa. Me käytämme ajattelussamme hyvin monenlaisia symbolijärjestelmiä – kielitieteellistä, matemaattista, kuvailevaa, musiikillista, ritualistista. Ilman sellaisia symboleja meillä ei olisi mitään taidetta, ei tiedettä, ei lakia, ei filosofiaa, ei kulttuurin alkeitakaan: toisin sanoen me olisimme eläimiä. Symbolit ovat siis välttämättömiä, mutta saattavat olla myös kohtalokkaita.

s. 6   Paraskaan keittokirja ei voi korvata kehnoinakaan ateriaa. Ja kuitenkin kautta aikojen mitä syvällisimmät filosofit ja mitä oppineimmat teologit ovat alinomaa erehtyneet samastamaan puhtaasti sanalliset järjestelmänsä tosiasioihin, tai he ovat saattaneet tehdä vielä valtavamman erehdyksen kuvittelemalla, että symbolit ovat jollakin tavoin reaalisempia kuin se, mihin ne viittaavat.

s. 8   Tässä kirjassa lukija on löytävä selkeän, nykyaikaisen esityksen ongelmaan, jonka toisena jäsenenä on ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena, toisena hänen kaksi maailmaansa: tosiasioiden ja symbolien maailma ja kehotuksen ratkaisemaan sen sillä ainoalla tavalla, jolla se on ratkaistavissa – jokainen omalla kohdallaan, itse.

s. 11   Mitä Krishnamurti siteen, täsmällisesti sanoen, tarjoaa? Se ei ole mikään uskomusjärjestelmä, uskonkappaleiden luettelo, valmiiksi tehtyjen huomioiden ja ihanteiden kokoelma. Kysymyksessä ei ole johtamine, ei välitys, ei henkinen ohjaus, ei edes esimerkki. Se ei ole rituaali, ei kirkko, ei sääntö, ei mielenylennystä eikä minkäänlaista sanahelinää. Onko se ehkä itsekuria? Ei, sillä itsekuri väkivaltaisena keinona ei ole sellainen menetelmä, jonka avulla meidän ongelmamme voidaan ratkaista. Voidakseen löytää ratkaisun mielen täytyy avautua todellisuudelle, sen täytyy kohdata annettu ulkoinen ja sisäinen maailma ilman ennakkomielipiteitä ja rajoituksia

s. 13   Elämän yli järjen rajojen menevän omavireisen liikunnan, ”luovan Todellisuuden”, kuten Krishnamurti sitä nimittää, läsnäolo ilmenee ainoastaan silloin, kun havaitsijan mieli on valppaan passiivisuuden, valikoimattoman tietoisuuden tilassa.

s. 14   Valikoimaton tietoisuus on johtava meidät luovaan Todellisuuteen, joka on kaiken hävittävän teeskentelymme alla, joka on aina siellä huolimatta tietämättömyydestä, huolimatta tiedosta, joka on pelkkää tietämättömyytta toisessa muodossa. Tieto koskee symboleja ja on aivan liian usein viisauden tiellä ja estää minän paljastumisen hetkestä hetkeen.

Johdanto

s. 14   Ymmärtäminen viriää kun me, sinä ja minä, kohtaamme toisemme samalla tasolla samanaikaisesti. Se voi tapahtua vain todellisen kiintymyksen vallitessa ihmisten välillä.

s. 16   Me suojaudumme ennakkoluuloihin. Nämä suojanamme kuuntelemme. Siitä syystä me tosiasiassa kuuntelemme vain omaa hälinäämme, omaa ääntämme emmekä suinkaan sitä, mitä paraikaa sanotaan. Meidän on äärimmäisen vaikea … päästä sanallisen ilmaisun tuolle puolen.

s. 18   Kaikki johtajat ovat pettäneet meidät, kaikki kirjat ovat menettäneet merkityksensä, niissä ei kajahda totuus; niistä on tullut pelkkiä sanoja. Jos toistatte Raamatun tai Marxin tai Bhagavad Gitan sanoja, muodostuu teidän toistonne valheeksi, koska te itse olette epävarmoja ja hämmentyneitä. Kun toistatte, lakkaatte ymmärtämästä missä tilassa oma olemuksenne on. Te vain peitätte oman hämmennystänne auktoriteettien sanoilla.

s. 19   Useimmat meistä ovat tottuneet olemaan katselijoina osallistumatta itse peliin. Me luemme kirjoja, mutta emme itse kirjoita niitä. Katselemme jalkapallo-otteluita, tarkkailemme julkisia puhujia ja poliitikkoja. Olemme vain ulkopuolisia katselijoita.Jos jättäydytte pelkästään katselijoiksi, ette lainkaan kykene ymmärtämään tämän puheen merkitystä.

s. 22   Voitteko te olla vapaat silmänräpäyksessä, sillä se on ainoa keino selviytyä tästä kurjuudesta? Ymmärtäminen voi tapahtua vain nykyisyydessä. Se on mahdollista ja se on ainoa keino. Itsemme ymmärtämisessä ei ole kysymys ajasta. Laiskat ja veltot puhuvat huomisesta. Kun olette kiinnostuneet jostakin, te toimitte silmänräpäyksessä, silloin tapahtuu välitön oivaltaminen, välitön muuttuminen. Ellette muutu nyt ette muutu koskaan. Kun se tapahtuu, olette täydelleen vailla ongelmia, sillä silloin ”minä” ei ole huolissaan itsestään; silloin olette tuhon aallon tuolla puolen.

II   Mitä me etsimme?

s. 25   Useimmat ihmiset etsivät jonkinlaista onnea, jonkinlaista  ja rauhaa, toivomme turvapaikkaa. Jos etsii rauhaa, sen voi löytää hyvin helposti. Voimme omistautua jollekin asialle tai aatteelle ja suojautua sen turviin. On kuitenkin varmaa, ettei ongelmaa siten ratkaista. Pelkkä eristäytyminen kehäänsäsulkevan aatteen piiriin ei vapauta ristiriidasta.

s. 27   Haluamme pysyvää nautintoa. Olemme kokeilleet monenlaisia tyydytysmuotoja ja ne ovat vähitellen haihtuneet. Onko pysyvää tyydytystä olemassa? Onko olemassa mitään pysyvää? Jos etsii pysyvää tyydytystä, on ymmärrettävä kohde, jota etsitte. on myös ymmärrettävä tuo jokin, joka etsii. onko etsijä muuta kuin se mitä hän etsii? Onko ajattelija mitään muuta kuin ajatusta?

s. 28   Voin paeta harhojen pariin, voin paeta epäsopua, riitoja, kamppailua, voin palvoa jotakuta toista, mutta niin kauan kuin en tunne itseäni, ei ajattelullani ole mitään perustaa. Mutta juuri itsemme tuntemista vähiten haluamme.

s. 29   Mitä paremmin tunnette itsenne sitä suurempi on selkeys. Itsetuntemuksella ei ole loppua. Se on päättymätön virta. Kun sitä tutkii, löytää rauhan.

III  Yksilö ja yhteiskunta

s. 31   Onko yksilö vain yhteiskunnan käyttöväline vai sen päämäärä? Onko meitä, sinua ja minua, yksilöinä käsiteltävä, ohjattava, kasvatettava, valvottava ja muovattava yhteiskunnanja hallituksen kaavan mukaisesti? Onko yksilö yhteiskunnan päämäärä vai onko hän vain sodan käyttövälineenä teurastettavaksi tarkoitettu sätkynukke?

s. 38   Yhteiskunta on rappeutumassa, koska yksilö – sinä – on lakannut olemasta luova. Sinusta ja minusta on tullut jäljitteleviä sekä ulkonaisesti että sisäisesti. Sovittaudumme johonkin kaavaan. olen lakannut olemasta todellinen yksilö, psykologisesti olen tullut pelkäksi toistavaksi koneeksi, jolla on tiettyjä sidonnaisia reaktioita.

Eräänä yhteiskunnan hajoamisen perussyynä on jäljitteleminen, ja eräänä hajoittavana tekijänä on johtaja, joka on ydinolemukseltaan jäljittelijä.

IV Itsetuntemus

s. 40   Maailman monisäikeisten ongelmien ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttää yksinkertaista ja välitöntä suhtautumista. Ratkaisu piilee ongelman aiheuttajassa, pahuuden, vihan ja ihmisten välisen suunnattoman erimielisyyden aiheuttajassa, joka on yksilö, ei maailma kuten kuvittelemme. Ei maailma ole jotakin sinusta ja minusta erillistä.

s .45   Perusteellinen itsensä ymärtäminen ei viriä tiedoista eikä kokemusten keräämisestä, mikä on pelkästään muistin kehittämistä. Itsensä ymmärtäminen on hetkestä hetkeen tapahtuvaa. Jos me vain keräämme tietoa, juuri tuo tieto tekee ymmärtämisen mahdottomaksi. 

s. 47  Itsemme ymmärtäminen ei ole tulos, saavuttamisen huippukohta, se on itsensä näkemistä hetkestä hetkeen vuorovaikutuksen peilissä – suhtautumisessamme omaisuuteen, asioihin, ihmisiin ja aatteisiin.

V  Toiminta ja aate

s. 49.  Toiminta luo toimijan. Se merkitsee, että toimija syntyy kun toiminta tähtää tulokseen, päämäärään. Jos toimintaan ei sisälly tulosta, silloin ei toimijaakaan ole. Tulokseen tähtäävä toiminta on tahtoa.

s. 54.  Te ette voi ajatella rakkautta. Voitte ajatella rakastamaanne henkilöä, mutta ajatus ei ole tuo todellinen, joka on rakkaus. Sen tähden rakkaus ei ole kokemusta.

s. 55   Aatteet eivät ole totuutta. Totuus on jotakin, jota on koettava välittömästi, hetkestä hetkeen. Totuus ei ole kokemus, jota voisitte toivoa. Vain silloin kun siirrymme tuollepuolen aatteiden koostuman, ajatuksen ollessa täysin hiljaa, kokemisentila on. Silloin tiedetään mitä on totuus.

VI     Usko

s. 63   Voitte vapautua uskosta ainoastaan kun ymmärrätte syiden sisäisen luonteen – niiden syiden, jotka panevat teidät pitämään kiinni uskosta. Voiko tatutettu, pelotettu, pakotettu, uskomaan painostettu mieli olla vapaa ajattelemaan?

VII    Pyrkiminen

s. 67   Onnellisuus ei viriä pyrkimisestä eikä ilo hillinnästä tai tukahduttamisesta.

s. 71   Joksikintulemisen aate saa alkunsa epävarmuudentunteesta ja epävarmuudetunne syntyy kun olemme tietoisia sisäisestä tyhjyydestä. Vain silloin kun olette tietoisia sisäisestä puutteellisuudesta, kun elätte pakenematta sitä ja tunnustatte sen täysin, tulette kokemaan ainutlaatuisen tyyneyden, joka ei ole aiheutettu eikä hankittu. Vain tuossa tyyneydentilassa on luova oleminen mahdollista.

VIII   Ristiriita

s. 77   Vastakohtaisuutta tulee olemaan niin kauan kuin meillä on ajatuskaava. Tuon kaavan lopettaminen edellyttää itsetuntemusta. ”Minä” on ymmärrettävä jokapäiväisessä puheessa, siinä tavassa, jolla katselemme jotakuta toista. Jos voimme olla tietoisia jokaisesta ajatuksesta, jokaisesta tunteesta hetkestä hetkeen, silloin näemme, että ”itsen” toimintamuodot oivalletaan vuorovaikutuksessa. Vain silloin mielen tyyneys on mahdollinen, tuo tyyneys, jossa yksin ehdoton todellisuus voi olla.

IX     Mitä on ”itse?”

s. 78   On tärkeätä ymmärtää miten kokemus vahvistaa ”itseä”. Mitä enemmän ympäröitte itseänne kokemuksillanne, sitä vahvemmaksi ”itse” muodostuu.

s. 82   Onko ”itsen” mahdollista olla tällä hetkellä täydellisesti poissa? Te tiedätte sen olevan mahdollista.

X      Pelko

s. 87   Pelkoa on niin kauan kuin on tunnetun keräämistä, mikä aiheuttaa menettämisen pelon. Tuntemattoman pelko on tosiasiassa kokoamamme tunnetun menettämisen pelkoa.

XI     Yksinkertaisuus

s. 94   Ongelmamme – sosiaaliset, ympäristölliset, poliittiset, uskonnolliset – ovat niin monisäikeisiä, että voimme ratkaista ne ainoastaan olemalla yksinkertaisia eikä suinkaan tavattoman oppineiksi ja älykkäiksi tulemalla.

XII    Tietoisuus

s. 99   Kun olette tietoisia, näette ajattelemisenne ja toimintanne koko kulun; mutta se on mahdollista vain silloin, kun ei mitään tuomitsemista tapahdu. Kun tuomitsen jonkin, en ymmärrä sitä ja sillä tavalla kaikki ymmärtäminen vältetään. Arvelen useimpien meistä tekevän siten tahallaan; me tuomitsemme silmänräpäyksessä ja luulemme ymmärtäneemme. Jos haluatte ymmärtää jotakin, teidän on oltava passiivisessa mielentilassa. On oltava kyllin herkkä voidaksenne vastaanottaa sen sisällön. Silloin tarinasi alkaa paljastua.

XIII   Pyyde

s. 105   Kun olen tietoinen koko pyyderakennelmasta, näen millä tavoin mielestäni on tullut kuollut keskus, konemaisesti toimiva muistiprosessi. Kyllästyttyäni johonkin pyyteeseen minä automaattisesti haluan toteuttaa itseäni jossakin toisessa pyyteessä. Mieleni on aistimisen ja muistamisen konemainen keskus, josta käsin toimin ja ajattelen.

s. 109   Kun näkee tämän toiminnon ja puolustamatta tai arvostelematta sitä on siitä todella tietoinen, silloin tulee huomaanaan, että mieli kykenee vastaanottamaan uuden ja ettei uusi milloinkaan ole aistimus. Sen tähden sitä ei voi koskaan muistinvaraisesti kokea uudelleen. Se on sellaista olemista, jossa luova tila viriää kutsumatta, ilman muistia; ja se on todellisuus.

XIV   Vuorovaikutus ja eristäytymistoiminto

s. 110   Vuorovaikutus on peili, jossa voitte nähdä itsenne. Ellei ole vuorovaikutusta, ei teitäkään ole. te olette olemassa vain suhteessa johonkin. Ei teidän syntymisenne johdu siitä, että ajattelette olevanne olemassa. Te olette olemassa, koska olette suhteessa johonkin.

s. 111  Niin kauan kun elämme eristyneisyydessä, muurin takana, ei meillä ole todellista yhteyttä toiseen; ja me elämme aitautuneina, koska sellainen tuottaa paljon suurempaa tyydytystä, luulemme sitä paljon turvallisemmaksi. Pysyttelet omassa eristyneisyydessäsi ja ojennat kätesi muurin yli ja nimität tuota toimenpidettä kansallistunnoksi, veljeydeksi tai miksi haluat. Pidätte kiinni omista rajoituksistanne ja kuvittelette voivamme luoda maailman ykseyden, maailmanrauhan – se on mahdotonta.

XV    Ajattelija ja ajatus

s. 114   Niin kauan kuin pyrkiminen jakautuu kokijaan ja kokemukseen, emme voi välttää rappeutumista.

s. 116  Uskomme, että on olemassa ”minä”, korkeampi olento, valvoja ja hallitseva taistelija. Tuo toiminto on ymmärtääkseni tuhoava. Se on harhamielle, ja tiedämme miksi niin teemme. Jaan itseni korkeaan ja alhaiseen voidakseni jatkua.

XVI   Voiko ajatteleminen ratkaista ongelmiamme?

s. 117   Aatteet eivät ratkaise ainoatakaan inhimillistä ongelmaa. Ratkaisu ei ole löydettävissä mielen piiristä; ajattelemalla emme selviä vaikeuksistamme.

s. 119   ”Itse” on sellainen ongelma, jota ajatus ei voi ratkaista. Sen ratkaiseminen edellyttää sellaista tietoisuutta, joka ei kuulu ajatuksen piiriin.

s. 121   Meidän on kyettävä täysin häiriöttä katsomaan ongelmiamme, ainoa ratkaisu on juuri siinä. Ja sen edellytyksenä on hiljainen, tyyni mieli. Sellainen mieli ei ole seuraus,mietiskelyn tai valvonnan lopputulos. Se viriää ilman ainoatakaan ”minän”, ajatuksen yritystä. Kun mieli on todella hiljaa, rakkaus on. Ja rakkaus yksin voi ratkaista kaikki inhimillisest ongelmat.

XVII   Mielen toiminta

s. 124   Mielen toiminta on eristymistä; muulla tavoin mieli ei ole olemassa. Kehitettyämme tätä menetelmää satojen vuosien ajan me huomaamme, ettemme pysty yhteistoimintaan.

s. 126   Me näemme älyn toimintakeinot, mutta rakkauden toimintatapaa emme näe. Rakastaessanne olette yhteistyössä, ettekä silloin ajattele itseänne.

s. 127   Kun ymmärrätte ja täydellisesti hylkäätte ”itse”-rakennelman, on sen mikä on ikuista, ajatonta, mittaamatonta, mahdollista olla. Te ette voi mennä sen luo, se tulee teihin.

XVII   Itsepetos

s. 130   Alamme pettää itseämme siinä tuokiossa, jolloin tunnemme tarvetta olla jotakin, tulla joksikin tai saavuttaa jotakin. Onko mahdollista elää tässä maailmassa olematta mitään? Vain silloin olemme vapaat kaikesta petoksesta.

XIX   Itsekeskeinen toiminta

s. 135   Useimmat ihmiset pitävät selviönä, että itsekeskeinen toiminta on luonnollista ja että siitä johtuvaa, väistämätöntä toimintaa voidaan vain muunnella, muokata ja valvoa.

s. 136   Useimmat ihmiset ovat tietoisia, että itsekeskeinen toiminta aikaansaa vahinkoa ja sekasortoa, mutta me olemme tietoisia siitä ainoastaan tietyllä taholla. Me joko tarkkaamme sitä muissa tai jos olemme tietoisia omasta itsekeskeisestä toiminnastamme, haluamme muuttua, löytää korvikkeen, mennä tuolle puolen.

s. 140   Niin kauan kuin mieli käyttää tajuntaa minätoimintana, se luo ajan kaikkine kärsimyksineen, ristiriitoineen, pahuuksineen, määrätietoisine petoksineen. Vain silloin kun mieli ymmärtää tämän kokonaisprosessin ja siten lakkaa olemasta, rakkauden on mahdollista olla.

XX   Aika ja muuttuminen 

s. 142   Kokiessanne haltioitumisen, luovan ilon, tummien pilvien ympäröivän loistavan pilvijonon, tuossa hetkessä ei ole aikaa: on vain välitön nykyisyys.

s. 145   Kumous on mahdollinen ainoastaan nyt, ei tulevaisuudessa. Mieli on aina hiljaa kun se on kiinnostunut, kun se haluaa tai vakavasti aikoo ymmärtää. Kun mieli on hiljaa, tyyni, kun se ei etsi mitään vastausta, mitään ratkaisua, ei vastusta eikä väistä – vain silloin uudistuminen on mahdollista, sillä silloin mieli kykenee havaitsemaan mikä on totta; ja juuri totuus vapauttaa, ei teidän vapautumispyrkimyksenne

XXI  Valta ja oivallus

s. 154   Jos himoitsette uuden kokemista, te pelkästään antaudutte harhakuvien valtaan. Jos alatte tehdä huomioita, olla tietoisia omista toiminnoistanne hetkestä hetkeen, ikäänkuin peilistä omaa kokonaisprosessia tarkaten, te joudutte lopulliseen tyhjyyteen, jossa yksin uusi voi olla.

Totuutta ei voi kokea, sillä kokija on ajan tulos ja niin kauan kuin kokija on olemassa, todellisuuden on mahdotonta olla. Todellisuus on vain silloin kun mieli on täydellisen vapaa erittelijästä, kokijasta ja kokemuksen kohteesta. Vain tuossa tilassa on uudistukmisen, tuoreuden, kumouksen mahdollisuus

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

1. Nykyinen kriisi

Millä tavoin nykyinen kriisi on poikkeuksellinen?
Krishnamurti: Ensiksikin siitä syystä, että emme ole tekemisissä rahan tai minkään kosketettavissa olevan, vaan aatteiden kanssa. Me riitelemme aatteiden takia, puolustamme murhaa. Ennen paha tunnustettin pahaksi, nyt murha on ylevän päämäärän saavuttamiskeino. Aikaisemmin kriiseissä oli kysymys hyödykkeiden tai ihmisten hyväksikäyttö, nyt on kysymys aatteiden hyväksikäytöstä. Ihminen ei ole tärkeä, järjestelmät, aatteet ovat tulleet tärkeiksi. Lisäksi osoituksena ennenkokemattomasta kriisistä suunnaton merkitys annetaan aistiarvoille, omaisuudelle, nimelle, säädylle, isänmaalle, omalle erityiselle nimilapulleen. Kätten ja mielen tuotteet ovat moudostuneet niin tärkeiksi, että niiden vuoksi tapamme, tuhoamme, teurastamme toisemme.

Koska kriisi on luonteeltaan poikkeuksellinen, sen kohtaaminen edellyttää kumousta ajattelussa, eikä tämä kumous voi tapahtua toisen henkilön, ei minkään kirjan eikä minkään järjestön välityksellä. Sen täytyy viritä meistä jokaisesta.

2. Kansallistunto

Mitä syntyy kun kansallistunto häviää?
Krishnamurti: Ilmeisesti oivalluskyky. Kun meillä on oivalluskykyä, kansallistunto, isänmaallisuus, mikä on eräs typeryyden muoto, häviää.

3. Miksi henkisiä opettajia?

Miten voisin löytää totuuden ilman viisasta apua?
Krishnamurti: Te ette voi löytää totuutta kenenkään muun välityksellä. Totuus ei ole staattista, sillä ei ole kiinteätä asuinsijaa, se on elävä, dynaaminen, valpas, vireinen. Jos totuus on kiintopiste, se on silloin pelkkä mielipide.

4. Tieto

Mille tieto on esteenä?
Krishnamurti: Uuden, ajattoman, ikuisen ymmärtämiselle.

5. Kuri

Onko kuri keino saavuttaa jumaluus vai este Jumalan kokemiselle?
Krishnamurti: Kuri luo tavan eikä tapa voi tuottaa oivalluskykyä eikä vapautta. Herkkyys ei milloinkaan synny pakosta.

6. Yksinäisyys

Huomaan olevani yksinäinen. Mitä minun on tehtävä?
Krishnamurti: Kun olette valmiit avoimesti kohtaamaan sen mikä on, yksinäisyys päättyy.

7. Kärsimys

Mikä on tuskan ja kärsimyksen merkitys?
Krishnamurti: Miksi haluatte saada sen selville? Haluatteko paeta, lievittää, selittää vai poistaa sen? Kun olen tietoinen kärsimyksestä, sitä ei ole erillään minusta. Mitään ei ole tehtävissä, te olette tuo kärsmys.

8. Tietoisuus

Kuka tietoisuudentilassa on tietoinen?
Krishnamurti: Kokemisen hetkellä ei ole tietoista persoonaa eikä kohdetta, josta hän olisi tietoinen. Ei ole tarkkailijaa eikä tarkkailtavaa, on ainoastaan kokemisentila.

9. Vuorovaikutus

Mitä vuorovaikutus merkitsee?
Krishnamurti: Eristyneisyydessä eläminen on mahdottomuus. Oleminen on johonkin suhteessa olemista. Tosi vuorovaikutus on mahdollista vain silloin kun on rakkautta. Rakkautta on vain kun ”itse” unohdetaan.

10. Sota

Mitä ykslö voi tehdä uhkaavan sodan pysähdyttämiseksi?
Krishnamurti: Sota on sisäisen tilamme ulkoinen ilmaus. Ulkonaisten sotien lopettaminen edellyttää, että alatte lopettaa sotaa itsessänne. Ne loppuvat vain siten, että oivallatte oman vastuunne ettekä tönnä sitä jollekin toiselle. Rauhan edellytyksenä on, että teidän ja lähimmäisenne välillä vallitsee rauha.

11. Pelko

Miten voisin vapautua pelosta?
Krishnamurti: Vapaus pelosta on mahdollista vain silloin kun meillä on itsetuntemusta. Itsetuntemuksesta alkaa viisaus, joka lopettaa pelon.

12. Ikävystyminen ja kiinnostus

En ole kiinnostunut mistään. Pitäisikö minun ryhtyä johonkin hyödylliseen työhön?
Krishnamurti: Olemme rientäneet aistinautinnosta toiseen kunnes joudumme kohtaan, jossa olemme loppuunkuluneita. Älkää enää edetkö; levätkää. Olkaa hiljaa. Antakaa mielen itse kerätä voimia, älkää pakottako sitä. Niin kuin maa talven aikana uudistu, samoin mieli uudistuu kun sen annetaan olla hiljaa. Silloin se vastaanottaa sen, mikä on todellista.

13. Viha

Tunnen kaunaa melkein kaikkia ihmisiä kohtaan. Miten neuvoisitte minua?
Krishnamurti: Niin kauan kuin kokija sanallistaa tunteen, kokemuksen, hän erottaa itsensä siitä ja kohdistaa siihen toimintansa; sellainen toiminta on keinotekoista, harhanomaista. Jos sanallistamista ei tapahdu, silloin kokija ja koettu ovat yksi. Tämä eheytyminen on välttämätöntä ja se on kerta kaikkiaan avoimesti kohdattava.

14. Juoruaminen

Miksi emme käyttäisi juoruamista keinona itsepaljastuksessa, varsinkin toisten paljastumisessa minulle?
Krishnamurti: Juoruaminen on osoitus rauhattomasta ja pintapuolisesta mielestä, todellisen, syvällisen, ihmisiin kohdistuvan kiinnostuksen puuttumisesta.

15. Arvostelu

Mitä eroa on tuhoavan ja rakentavan arvostelun välillä?
Krishnamurti: Viriääkö ymmärtäminen arvostelusta? Jos haluaa ymmärtää lastanne, tarkkaatte häntä kun hän leikkii, tutkitte häntä kun hän on erilaisissa mielentiloissa, ette heijasta häneen omaa mielipidettämme. Olette aktiivisesti tietoisia. Silloin ehkä alatte ymmärtää häntä.

16. Usko Jumalaan

Miksi ette usko Jumalaan?
Krishnamurti: En kiellä Jumalaa. – olisi mieletöntä niin tehdä. Usko estää totuuden; Jumalaan uskominen ei ole Jumalan löytämistä. Uskoja yhtä vähän kuin kieltäjäkään ei tule löytämään Jumalaa; sillä todellisuus on tuntematon ja tuntemattomaan kohdistuva uskonne tai epäuskonne on pelkästään itseheijastusta, eikä sen tähden ole todellista.

Mittaamattoman, ajattoman tunteminen edellyttää, että mieli on vapaa kaikista Jumalaa koskevista ajatuksista ja aatteista. Ette tiedä mitään todellisuudesta. Kaikki tietonne on vain sanoja, toisten kokemuksia tai omia sanojanne. Jumala ei ole mielen tuote, se ei viriä itseheijastamisen avulla, vaan ainoastaan silloin kun on mielenpuhtautta, joka on vapautta.

17. Muisti

Missä mielessä muisti on vaillinainen kokemus?
Krishnamurti: Muisti estää ymmärtämästä sitä mikä on Käytännöllisessä elämässä tarvittavien tosiseikkojen muistaminen on ilmeisestikin välttämätöntä, mutta psykologisena muistamisena ilmenevä muisti on vahingollinen elämän ymmärtämiselle, keskinäiselle yhteydelle.

18. Jättäytyminen sille ”mikä on”

Mitä eroa on Jumalan tahdon varaan jättäytymisellä ja sillä, mitä te tarkoitatte sanoessanne, että on hyväksyttävä se mikä on?
Krishnamurti: Jos jättäydytte jollekin korkeammalle taholle, tuo korkeampi on oma heijastamanne. Tunnettu on mielen luomus. Siksi Jumalan tahtoon jättäytyessänne tosiasiallisesti jättäydyttekin omien heijastelmienne varaan.

Todellinen voidaan ymmärtää vain ymmärtämällä se mikä on.Ymmärtäessämme sen mikä on paljastuu ainutlaatuisia syvyyksiä, joissa on todellisuus, onnellisuus ja ilo.

19. Rukous ja mietiskely

Eikö rukouksessa ilmaistu kaipaus ole tie Jumalan luo?
Krishnamurti: Rukouksella pyydätte ohjausta, sen tähden se on palkkion, tyydytyksen tavoittelua. Haluamme jonkin toisen selvittävän oman hämmennyksemme, kärsimyksemme, surumme, ristiriitamme, rukoilemme jotakin toista tuomaan meille valoa ja onnellisuutta. Kun pyydätte, niin saatte, mutta se mitä saatte ei luo järjestystä, ei tuo mukanaan selkeyttä, ymmärtämistä. Se antaa vain tyydytystä. Se mitä pyytäessänne vastaanotatte, on omaa heijastumaanne. Mikä on se, joka vastaa meille? On varmaa, että tuo vastaus ei ole lähtöisin todellisuudesta, se on oman alitajuntamme reagoimista.

20. Tajuinen ja alitajuinen mieli

Miten alitajuntaan voisi päästä käsiksi?
On vain yksi olemisentila, ja se on tajunta, vaikka te saatatte jakaa sen tajuiseen ja alitajuiseen.Tajunta on aina menneisyydestä syntynyt, ei milloinkaan nykyisyydestä. Olette tietoisia vain sellaisesta, mikä on jo ohitse. Menneisyys tekee mielen sidonnaiseksi, eikä sellainen mieli kykene näkemään mitään tosiasiaa tosiasiana.

Kahden ajatuksen välillä on hiljainen vaihe, joka ei ole yhteydessä ajatustoimintoon. Tuon välitilan oivaltaminen, sen täydellinen kokeminen vapauttaa teidät sidonnaisuudesta – tai mieluumminkin, se ei vapauta teitä vaan siinä tapahtuu sidonnaisuudesta vapautuminen.

21. Sukupuolikysymys

Millä tavoin voisi käsitellä sukupuolielämää?
Krishnamurti: Onko ongelmana sukupuolitoiminto vai toimintoa koskeva ajatus? Toiminto sinänsä ei voi olla ongelma, mutta toimintoa koskeva ajatus luo ongelman. Sukupuoliongelmaa ei voi selvittää ennen kuin mieli ymmärretään. Emme voi lopettaa ajattelemista, mutta ajatus päättyy ajattelijan lakatessa olemasta. Ajattelija on valeolento, mielen harha.

22. Rakkaus

Mitä tarkoitatte rakkaudella?
Krishnamurti: Oivallamme sen ymmärtäessämme mitä rakkaus ei ole. Rakastamisenne on todellista vain silloin, kun ette omista, kun ette ole kateellisia, ahneita, kun olette kunnioittavia, kun olette armeliaita ja sääliväisiä, kun olette hienotunteisia vaimoanne, lapsianne, naapurianne, kovaosaista palvelijaanne kohtaan. Rakkautta ei voida opettaa, rakkautta ei voida kehittää, rakkautta ei voi harjoittaa. Vain silloin kun rakkautta on, kaikkien ongelmiemme ratkaiseminen on mahdollista, ja silloin tunnemme rakkauden autuuden ja onnellisuuden.

23. Kuolema

Mikä on kuoleman suhde elämään?
Krishnamurti: Koska olemme luoneet elämän vastakohdan – kuoleman – ja pelkäämme sitä, ryhdymme etsimään niiden välistä suhdetta. Yritämme silloittaa tunnettua ja tuntematonta ja sillä keinoin löytää menneisyyden ja tulevaisuuden välistä yhteyttä. Jos eläessämme voimme tietää mitä kuolema on, silloin meillä ei ole mitään ongelmaa. Miksi erotamme nuo kaksi?

24. Aika

Voiko menneisyyden hajottaa yhtäkkiä vai tarvitaanko siihen aikaa?
Krishnamurti: Mieli, joka on ajan tulosta, ei voi ymmärtää ajatonta. On miltei mahdotonta eritellä tajuntamme koko sisältöä ja tuon toiminnan kautta vapautua. Erittelijä ei ole erillinen erittelynsä kohteesta. Tajunnan koko sisällön tyhjentäminen edellyttää, että näette analyysiin pohjautuvan tien petollisuuden. Kun näette valheellisen valheellisena, silloin alatte nähdä mikä on totta; ja juuri totuus vapauttaa teidät mielentaustasta.

25. Toiminta ilman aatetta

Onko mahdollista kaiken aikaa toimia ilman aatetta ja päämäärää?
Krishnamurti: Toimintani pohjautuessa ihanteeseen, aatteeseen, tuo ajatus muovaa ja ohjaa toimintani. Kuilu erottaa sen mitä olen ja mitä minun pitäisi olla. Jos aatetta ei ole, olisitte yhdellä iskulla poistaneet kuilun. Te olisitte sitä mitä olette.

Aatteeseen pohjautuva toiminta ei ole lainkaan tosi toimintaa, se on vain kuvittelua. Toiminta, joka muuttaa meidät ihmisinä, ei perustu aatteeseen. Se on toimintaa, joka tapahtuu palkkioon tai rangaistukseen katsomatta. Sellainen toiminta on ajatonta.

26. Vanha ja uusi

Teitä kuunnellessani kaikki näyttää selkeältä ja uudelta. Kotona entinen, tylsä levottomuus taas ilmaantuu. Mikä minussa on vikana?
Krishnamurti: Ellemme ole vapaita kokemusjäännöksistä, uuden vastaanottaminen ei ole mahdollista. Tuoreus on mahdollista vain kun mitään muistijäännöstä ei ole. Rakkaus ei ole jäännöstä, se on olemisentila. Uuden kohtaaminen on mahdollista vain kun mieli on tuore.

27. Nimittäminen

Miten voin olla tietoinen tunnetilasta nimittämättä tai luokittelematta sitä?
Krishnamurti: Kuvittelemme, että nimittämällä olemme ymmärtäneet tunteen. Antaessamme nimen jollekin me pelkästään sijoitamme sen johonkin käsiteluokkaan. Jollemme nimitä sitä, meidän on pakko katsoa sitä.

Sanat ovat tulleet meille erittäin tärkeiksi. Sanat ovat tavattoman merkityksellisiä sekä hermostollisesti että psykologisesti. Tarkatessanne itseänne ajatellessanne voitte vapauttaa mielen keskuksestaan. Silloin mielen, koska se on hiljaa, on mahdollista vastaanottaa se, mikä on ikuista.

28. Tunnettu ja tuntematon

Mikä meissä pakottaa etsimään todellisuutta, Jumalaa?
Krishnamurti: Ei ole tarpeen pohtia sitä, mikä meitä ajaa, vaan sitä, miksi meissä on hämmennystä, levottomuutta, riitaisuutta ja vastustushenkeä. Kun niitä ei ole, silloin on valoa, meidän ei pidä etsiä sitä. Ette voi tehdä järveä tyyneksi. kun tuulenvireet pysähtyvät, järvi käy tyyneksi. Tehtävämme ei ole tuntemattoman tavoitteleminen, vaan oman levottomuutenne ja kärsimyksemme ymmärtäminen; ja silloin kun tuo jokin tulee salaa, siinä on riemua.

29. Totuus ja valhe

Miksi totuudesta tulee toistettuna valhe?
Krishnamurti: Ainoastan aistimus ja sitä vastaava sana voidaan toistaa. Takerrumme sanan toistamiseen. Me elämme sanoista ja totuus kielletään.

30. Jumala

Voitteko kertoa, mitä Jumala on?
Krishnamurti: Haluatte tuntea Jumalan, koska olette kadottaneet sydämestänne laulun. Te tavoittelette laulajaa ja kysytte, voiko hän opettaa teidät laulamaan. Ette voi olla muusikko, jos pelkästään tiedätte miten lauletaan. Ette voi rakastaa, jos tarkoituksenne on pelkästään tuloksen saavuttaminen. Jos teissä on rakkautta, voitte ymmärtää tuntemattoman, voitte tietää mitä Jumala on, eikä kenenkään tarvitse sitä teille kertoa.

31. Välitön oivaltaminen

Voiko ilman ennakkovalmistusta oivaltaa totuuden, josta puhutte?
Krishnamurti: Kokeilkaa, niin näette. Kokeiluunne kelpaa mikä tahansa ärsyke, pikku tapaus – älkää odottako suurta kriisiä – ja nähkää millä tavoin reagoitte. Olkaa tietoisia siitä, reaktioistanne, asenteistanne, niin ymmärrätte oman mielentaustanne. Jos suuntaatte siihen koko huomionne, silloin yhdellä iskulla oivallatte totuuden. Ymmärtäminen syntyy nykyisyydessä, joka on aina ajaton. Voidaksenne ymmärtää sen mikä on, teidän on oltava tyyni ja selkeä, teidän on antauduttava siihen koko olemuksellanne. Tämän asian on oltava ainoa kiinnostuksenne tuona hetkenä. Silloin se mikä on paljastaa teille koko syvyytensä, täyden merkityksensä, ja siten olette vapaa tuosta ongelmasta.

32. Yksinkertaisuus

Mitä on yksinkertaisuus?
Krishnamurti: Katsokaamme mitä yksinkertaisuus ei ole. Monimutkainen mieli ei ole yksinkertainen. Älyllinen mieli ei ole yksinkertainen. Tiedon kuormittama mieli ei ole yksinkertainen. Valitseminen olennaisen ja epäolennaisen välillä ei ole yksinkertaisuutta. Se on ristiriitaa. Hämmennyksen tilassa mielen ei milloinkaan ole mahdollista olla yksinkertainen. Kun hylkäätte mielen petkutuskeinot, silloin tulette tuntemaan yksinkertaisuuden. Vain vapaan mielen on mahdollista oivaltaa totuus.

33. Pintapuolisuus

Millä tavoin pintapuolinen ihminen voisi tulla vakavaksi?
Krishnamurti: Ensiksi on oltava tietoinen, että olemme pintapuolisia. Se merkitsee, että olemme riippuvaisia ärsykkeistä, jostakin toisesta, arvoista, kokemuksista. Me puolustelemme kaikkea tuota. Ollessaan tietoinen mielen pintapuolisuudesta ei pidä yrittää tulla syvälliseksi. Jos olette tietoisia typeryydestänne ja puolustelematta tarkkaatte sen kaikkia toimintoja, silloin pian havaitsette tuon typeryyden kokonaan hävinneen teidän tekemättä sille mitään.

34. Arkipäiväisyys

Minkä parissa mielen tulisi askarrella?
Krishnamurti: Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten ristiriita syntyy. Ensin me vakiinnutamme ihanteen ja sitten yritämme elää tuon esikuvan mukaisesti. Ei ole ollenkaan kyse siitä, minkä parissa mielen tulisi askarrella, vaansiitä, onko mielen mahdollista vapautua arkipäiväisyyksistä.

35. Mielen hiljaisuus

Miksi puhutte mielen hiljaisuudesta ja mitä tämä hiljaisuus on?
Krishnamurti: Ymmärtäminen viriää vain silloin kun mieli on hyvin hiljaa. Ongelmamme ei kuitenkaan ole mielen hiljaiseksi tekeminen vaan totuuden näkeminen jokaisesta ongelmasta sen ilmaantuessa.

36. Elämän tarkoitus

Voitteko kertoa meille elämisemme merkityksen ja tarkoituksen?
Krishnamurti:  Miksi pyydätte minua kertomaan teille elämänne tarkoituksen? Onko elämällä jokin merkitys, jokin tarkoitus? Eikö eläminen sinänsä ole oma tarkoituksensa, miksi haluamme enemmän? Mielemme on täynnä ammattisanoja ja taikauskoista mutinaa, siksi elämämme on niin tyhjää ja siitä syystä etsimme tarkoitusta oman itsemme tuolta puolen. Elämän tarkoituksen löytäminen edellyttää, että itse olemme se portti, jonka kautta kuljemme. Vain ne, jotka eivät rakasta, tekevät elämän tarkoitusta koskevan kysymyksen.

37. Mielen hämmennys

Mikä voi olla minun elämäni tarkoituksena, jos kaiken ajattelun on lakattava ja miten yhdistätte tuollaisen olotilan maailmaan, jossa elämme?
Krishnamurti: Hämmentyneen, surun valtaaman mielen ei ole milloinkaan mahdollista löytää sitä, mikä on sen itsensä tuolla puolen. Epäilemättä olemassaolon tarkoituksena on mielen itsekeskeisen toiminnan ylittäminen. Ongelmamme voidaan ratkaista vain silloin, kun voimme kokea sen tilan, joka ei ole itseheijastettua.

38. Muuttuminen

Mitä te tarkoitatte muuttumisella?
Krishnamurti: Muuttuminen on valheellisen näkemistä valheellisena ja toden näkemistä totena. Nähdessämme jotakin todella selkeästi tuo tuo totuus vapauttaa.

Muuttuminen ei ole tulos. Onnellisuus on ajaton olemisentila. Tämä ajaton tila voi viritä vain suunnattoman tyytymättömyyden vallitessa – puhun sellaisesta tyytymättömyydestä, joka ei tavoittele täyttymystä. Vain tuossa äärettömän tyytymättömyyden tilassa todellisuus voi tulla. Tuo todellisuus ei ole ostettavissa, myytävissä eikä toistettavissa; sitä ei voida kirjoista tajuta. Se on löydettävä hetkestä hetkeen, hymystä, kyyneleestä, lakastuneen lehden alta, harhailevista ajatuksista, rakkauden täyteydestä.

Missä on rakkautta, siellä kumous tapahtuu, sillä rakkaus on muuttumista hetkestä hetkeen.