Muuttumisen haaste

 

The Challenge of Change

Suomennos J Krishnamurtin elämästä kertovasta dokumentista
Tekstitys suomeksi (asetukset ja tekstitykset)

”Kaikki mitä olemme keksineet, kirkossa olevat symbolit, rituaalit ovat ajattelun tuotteita. Ajatus on keksinyt nämä, keksinyt vapahtajan, Intian temppelit ja niiden sisällön. Ajatus on keksinyt kaikki pyhiksi sanotut asiat. Tätä ei voi kiistää. Ajatus sinänsä ei ole pyhää. Ja kun ajatus keksii Jumalan, Jumala ei ole pyhä. Mikä sitten on pyhää? Sen voi ymmärtää tai se voi tapahtua vain kun on täydellinen vapaus pelosta, surusta, ja kun on rakkautta, myötätuntoa ja siihen liittyvää oivalluskykyä. Kun mieli on aivan hiljaa, silloin se mikä on pyhää saattaa ilmaantua.”

Oli loppukesän iltapäivä. Rannan lähistöllä leikki joukko lapsia. Yksi pojista, resuinen ja aliravittu seisoi erillään muista. Sanottiin, että hänestä säteili jotain erityistä. Häntä ympäröi puhdas ja loistava ilmapiiri. Näiden ominaisuuksien vuoksi lapsi valittiin käyttövälineeksi tulevalle Maailman Opettajalle. Tämä löytö ei tapahtunut sattumanvaraisesti, sillä jotkut uskoivat ihmiskunnan olevan astumassa uuteen kauteen, aikaan, joka toisi mukanaan uuden Messiaan.

1800-luvun alkupuolella tiede alkoi syrjäyttää uskontoa ihmiskunnan pelastajana. Yhtenäisen kirkon pirstoutuessa ilmaantui uusia järjestöjä tarjoamaan tasapainoa tieteen ja uskonnon välille. Eräs noista uusista ryhmistä, Teosofinen Seura levisi nopeasti kaikkialle maailmaan. Sen perustivat Venäjällä syntynyt Helena Petrovna Blavatsky ja amerikkalainen Henry Steel Olcott. Sen tavoitteena oli etsiä totuutta Idän muinaisista uskonnoista, tutkia selittämättömiä luonnonlakeja ja edistää universaalia veljeyttä.

Niin kiehtovia olivat sen ihanteet, että vuoteen 1881 mennessä seurasta oli kasvanut maailmanlaajuinen instituutio, jolla oli yli satatuhatta innokasta jäsentä. Helena Blavatsky oli syvästi kiinnostunut metafyysisistä opeista ja hänellä oli kannattajiensa mielestä yliluonnollisia kykyjä. Vaikka jotkut pitivät häntä huijarina, hän oli merkittävä kirjailija. Vuonna 1881 julkaistiin hänen merkittävin työnsä, kaksiosainen suurteos ‘Salainen Oppi’.

Annie Besantia, nuorta journalistia pyydettiin arvioimaan teosta London’s Review of Reviewsiin. Selatessaan kirjaa hän oli häikäistynyt lukemastaan. Hänelle irralliset tosiasiat näyttivät nyt olevan osia mahtavasta kokonaisuudesta ja hänen oman elämänsä hämmennys, arvoitukset ja pulmat tuntuivat häipyvän. Muutaman viikon päästä Annie Besant oli päättänyt omistaa loppuelämänsä teosofialle.

Tämä äkillinen askel oli luonteenomaista kiihkeämieliselle Annie Besantille. Viktorian aikaisessa Englannissa hänet tunnettiin jo hyvin puhujana, kasvattajana, tarmokkaana feministinä ja orastavan työväenliikkeen pioneerina. Hän organisoi tulitikkutyttöjen lakon Bryant and Mayn tehtaassa. Hänen sosiaalisen oikeuden tajunsa johti hänet liittymään fabianilaisiin sosialisteihin yhdessä Sidney Webbin, George Bernard Shawn ja Ramsey McDonaldin kanssa.

Blavatskyn kuoleman jälkeen Annie Besantista tuli seuran johtaja ja teosofisen ihanteen keskeinen voimahahmo. Hän muokkasi Blavatskyn vaikeaselkoisen opin suosituksi liikkeeksi. Monet maailman uskonnot puhuvat sankarista tai vapahtajasta, joka ilmaantuu kriisin aikana auttamaan ihmiskuntaa. ‘Salaisessa Opissa’ Blavatsky kuvaili, miten tällainen opettaja kuvaisi totuutta uuteen kulttuuriin soveltuvalla tavalla.

Vuosikaudet aihe oli kehkeytynyt Besantin mielessä. Vuosituhannen vaihteessa hän oli varma, että aika oli kypsä suuren henkisen johtajan uudelle tulemiselle. Hän luennoi Intiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa Maailman Opettajan tulemisesta. Odotus levisi koko seuraan ja tuhannet ihmiset tungeksivat kuulemaan hänen luentojaan. Charles Webster Leadbeater oli toinen seuran johtohahmoista. Hän ja Besant työskentelivät kiinteästi yhdessä ja näyttivät täydentävän toisiaan, kuten Olcott ja Blavatsky vuosia aikaisemmin.

Oli vuosi 1909. C. W. Leadbeater oli muuttanut Intiaan ja asui Adyarissa, teosofien päämajassa lähellä Madrasia. Päivittäin hän kuljeskeli ystäviensä kanssa Bengalin lahden rannoilla. Juuri siellä nuori Jiddu Krishnamurti löydettiin. Vaikka lapsi oli laiha ja hoitamattoman näköinen, Leadbeater näki hänessä jotain niin ainutlaatuista että hän ilmoitti tuon bramiinipojan toteuttavan kauan odotetun ennusteen.

Krishnamurti oli valmisteltava Maailman Opettajan käyttövälineeksi. Hänen äitinsä Sanjeevamma oli kuollut joitakin vuosia aikaisemmin ja 14-vuotias poika oli muuttanut isänsä ja kolmen veljensä kanssa Teosofisen Seuran alueen viereen. Haaveksiva poika sairasti malariaa, ja joutui usein jäämään pois koulusta. Hän oli vähään tyytyväinen ja myöntyi helposti toisten ehdotuksiin. Hän näytti elävän muissa maailmoissa eikä useinkaan välittänyt siitä, mitä ympärillä tapahtui. Hänessä oli erityislaatuista tyhjyyttä.

Krishnamurti ja hänen nuorempi veljensä Nityananda olivat erityisen läheisiä. Kuullessaan mahdollisuudesta saada valmennusta suuriin tehtäviin hän kieltäytyi, ellei Nitya olisi mukana. Marraskuun 27. päivänä 1909 Annie Besant palasi Intiaan ja tapasi veljekset ensimmäisen kerran. Heidän välilleen syntyi hellä side ja hänestä tuli ujolle Krishnamurtille äiti, opettaja ja ystävä. Annie Besantille vastuu pojan tulevaisuuden ohjaamisesta oli pyhä luottamustehtävä.

Päätettiin, että oli tullut aika esitellä Krishnamurti maailmalle. Tätä varten perustettiin Idän Tähden Järjestö. ja Krishnamurti oli sen nimellinen johtaja. Annie Besantin ohjauksessa järjestö toivoi voivansa valmistaa sen jäsenet hyväksymään Maailman Opettajan ja hänen sanomansa. Teosofien kokouksessa Benaresissa sinä vuonna melkein 400 uutta jäsentä liittyi Idän Tähteen. Ennakoitiin loistavaa tulevaisuutta ja jäsenet puhuivat ‘toisesta tulemisesta’. Tunnekuohun vallassa uudet jäsenet lankesivat pojan jalkojen juureen.

Besant ilmoitti julkisesti, että Krishnamurti todellakin oli oleva käyttöväline Maailman Opettajalle. Vuoden 1911 lopussa muotti oli valettu. ja nuoren pojan kohtalo vaikutti varmalta. Pojan isää Narianiahia ei ollut yhtä helppoa saada vakuuttuneeksi. Pojan korottaminen jumalaksi voisi tehdä hänestä pilkan kohteen Intiassa ja hän uhkasi riistää pojat Besantin holhouksesta.

Besant päätti toimia nopeasti ja kuvasi isälle englantilaisen kasvatuksen etuja ja painotti erityisesti sitä, että hänen poikansa valmistuvat Oxfordista. Tammikuun 19. päivänä 1912 Narianiah allekirjoitti asiakirjan, joka salli Krishnamurtin ja Nityan viemisen Englantiin. Hän ei tiennyt, että vasta kymmenen vuotta myöhemmin ja pitkän oikeusjutun jälkeen pojat palasivat Intiaan.

Englannissa uutinen seurueen saapumisesta levisi nopeasti ja heitä oli vastassa suuri väkijoukko Charing Crossin asemalla. Muuan englantilainen teosofi kuvaili Krishnamurtia: ‘outo olento, jonka pitkät mustat hiukset valuvat lähes olkapäille ja jonka valtavan suurissa tummissa silmissä oli poissaoleva katse’.

”Kun menin Eurooppaan ensimmäisen kerran asuin varakkaiden ja koulutettujen ihmisten parissa. Heidän yhteiskunnallinen asemansa antoi heille vaikutusvaltaa. Kuljeskelin kaduilla ja katselin ihmisten kasvoja. Kävin teattereissa. Näin ihmisten huvittelevan yrittäen unohtaa onnettomuutensa. Näin ihmisiä, joilla on poliittista, sosiaalista tai uskonnollista valtaa, katselin nuorten huvittelua, näin ihmisiä, jotka halusivat palvella käyden köyhien ja kurjien asuma-alueilla. He halusivat auttaa mutta olivat itse avuttomia. Miten voi parantaa toisen sairaudesta, jonka uhri itse olet? Epäilin kaikkea, koska halusin oivaltaa omakohtaisesti.”

Annie Besant piti kolme sytyttävää puhetta Queen’s Hallissa Lontoossa. Liike voimistui. Besantin palattua Intiaan poikien kasvatus aloitettiin monien kotiopettajien ohjauksessa. Nuorukainen oli alituisesti opettajien ja tarkkaavaisten seuraajien ympäröimänä. Hän ei koskaan saanut olla yksin ja hän kaipasi normaalimpaa elämää. Hänen tyytymättömyytensä kasvoi ja hän menetti kiinnostuksensa rooliin johon häntä valmennettiin.

Kesällä 1914 Englanti syöksyi mukaan maailmansotaan. Yhteydet katkesivat ja poikien eristyneisyys tiivistyi. Krishnamurti kävi yhä rauhattomammaksi. Annie Besant kirjoitteli ja muistutti usein että tämän onni tulisi siitä työstä, joka häntä odottaa. Krishnamurti tunsi syvää rakkautta ja uskollisuutta Besantia kohtaan, mutta hiljainen sisäinen kumous alkoi kehkeytyä.

”Olen jo kauan kammonnut kaikkea toisten auktoriteettia, toisten opastusta toisten tietoa. En tule hyväksymään totuudeksi mitään ennen kuin löydän totuuden omakohtaisesti. En ole koskaan vastustanut toisten aatteita mutta en aio hyväksyä heidän auktoriteettiaan enkä heidän teoriaansa elämästä. Ennen tätä kapinallisuudentilaa, kun en vielä ollut tyytymätön kaikkeen, jokaiseen uskoon, jokaiseen dogmiin ja uskomukseen, silloin en kyennyt löytämään totuutta.”

Pojat työskentelivät ahkerasti yliopiston pääsytutkintoja varten. Nityalle se ei tuottanut juurikaan vaikeuksia, mutta Krishnamurti oli hidas ja välinpitämätön oppilas. Kaikkien pettymykseksi selvisi, että häntä ei hyväksyttäisi Oxfordiin eikä Cambridgeen.

Sodan päättyminen 1918 lisäsi teosofien toimeliaisuutta. Intiassa Annie Besant uppoutui kasvatuksen ja poliittisen toiminnan ongelmiin. Hän kamppaili eturivissä Intian itsenäisyyden puolesta Gandhin ja muiden kanssa, mutta luennoissaan hän jatkoi julistustaan Maailman Opettajan ja hänen sanomansa merkityksestä ihmiskunnalle.

Krishnamurti kypsyi hiljalleen ja kun hän oli ollut kymmenen vuotta poissa synnyinmaastaan, päätettiin, että hänen työnsä alkaa Adyarissa. Joulukuun lopulla veljekset saapuivat Bombayhin. Annie Besantin kauan odottama päivä oli lopulta tullut, kun nuo kaksi poikina lähtenyttä veljestä palasivat miehinä.

”Kun tulin Intiaan näin ihmisten sielläkin pettävän itseään samalla tavalla, jatkavan samoja vanhoja traditioita, kohtelevan naisia julmasti. Samanaikaisesti he sanoivat olevansa hyvin uskonnollisia ja värjäsivät kasvonsa tuhkalla. Intiassa saattaa olla maailman pyhimmät kirjat, suurimmat filosofiat, suurenmoisia vanhoja temppeleitä, mutta mikään ei pystynyt antamaan mitä halusin.”

Idän Tähden Järjestön johtajana ujo nuori mies tempautui työnsä. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja ja artikkeleita järjestöä varten. Hän luennoi ja osallistui kokouksiin. Veljeksillä oli rankka ohjelma, johon kuului puheita Intiassa, Englannissa, Australiassa ja Euroopassa.

Matkat rasittivat Nityaa kovasti. Hän sairastui ja sairaus todettiin tuberkuloosiksi. Kaliforniaa suositeltiin terveellisen ilmastonsa vuoksi ihanteelliseksi seuduksi toipumiselle. Kesällä 1922 saatiin käyttöön pieni huvila Ojain laaksossa ja nuorukaiset saapuivat Amerikkaan ensimmäistä kertaa.

Kirjeessään Annie Besantille Nitya kuvaili heidän uutta ympäristöään: ‘Kotimme on pitkässä, kapeassa laaksossa keskellä aprikoosi- ja appelsiiniviljelmiä. Kuuma aurinko helottaa päivästä toiseen muistuttaen meitä Adyarista. Intiaanit nimittävät laaksoamme Ojaiksi, pesäksi. Ja he ovat varmaan satojen vuosien ajan hakeutuneet tänne turvaan.’

Nitya näytti toipuvan, mutta ehkä parasta kaikessa oli, että he olivat yksin. Yksityisyys oli ollut kiellettyä ylellisyyttä lapsuudesta asti. Mutta nyt laakson hiljaisuudessa Krishnamurtilla oli tilaisuus olla itsekseen. Hän kuljeskeli yksin kukkuloilla ja vaelteli appelsiini- lehdoissa ja pensastiheiköissä.

Jonkin ajan kuluttua hänet valtasi outo levottomuus. Hän sairastui ja valitti voimakasta kipua ja tukahduttavaa kuumuutta. Hän oli ajoittain tajuttomana, kun tuo outo prosessi saavutti huippunsa. Kiihtyneenä ja kuumeisena hän vaati saada lähteä kävelylle yksin, mutta hänet saatiin sen sijaan lepäämään huvilan lähellä kasvavan nuoren pippuripuun katveeseen. Siellä, yön hiljaisuudessa tapahtui se ihmeellinen, joka vaikutti hänen elämäänsä perustuksia myöten.

”Tunsin tuulen kiitävän läpi puiden, tunsin pienen muurahaisen ruohonkorrella, tunsin linnut, tomun. Jokainen ääni oli osa itseäni. Olin kaikessa tai paremminkin kaikki oli minussa. Olin äärettömän onnellinen, sillä olin nähnyt. Mikään ei voisi enää koskaan olla entisensä. Olen juonut elämän lähteen kirkasta ja puhdasta vettä ja janoni sammui. Koskaan enää en voisi olla janoinen. Koskaan enää en voisi olla äärimmäisessä pimeydessä. Olen koskettanut myötätuntoa, joka parantaa kaiken surun ja kärsimyksen. Tämä ei ole itseäni vaan maailmaa varten.”

Kuvaillakseen uusia havaintojaan Krishnamurti lähti maailmanlaajuiselle puhujamatkalle. Muutos oli selvästi havaittavissa.

Kaikkialla kaikki ihmiset etsivät jotakin salattua, jonkinlaista oivallusta, joka antaisi syvempää tietoa, syvempää näkemystä, syvempää ymmärrystä ja tätä ihmiset sanovat totuudeksi. He ajattelevat, että totuus piilee jossakin kaukaisessa paikassa erillään elämästä, erillään ilosta, erillään surusta. Kuitenkin totuus on elämä sinänsä. Ja elämän ymmärtämisen myötä syntyy totuuden ymmärtäminen.”

Matkan aikana äkillinen verenvuoto palautti pelon Nityan terveydentilasta. Hän oli heikko, kuumeinen ja häntä vaivasi repivä yskä. Veljekset päätettiin lähettää takaisin Ojain laakson kuivaan ilmanalaan. Päästyään Kaliforniaan Nitya näytti toipuvan. Ja kun Annie Besant pyysi sähkeitse Krishnamurtia tulemaan Intiaan teosofien juhlakokoukseen, hän vastahakoisesti suostui.

Veljesten välinen side oli entisestään vahvistunut. Epäröimättä uskottiin että Nitya oli välttämätön edessä olevalle työlle ja että sen vuoksi hänen elämänsä säästettäisiin. Matkalla saatiin sähke, joka kertoi Nityan saaneen influenssan. Seuraava sähke kuului: ’Influenssa pahentunut, rukoilkaa puolestani’.

Marraskuun 13. päivänä laivan saapuessa Suezin kanavaan tuli sähke, jossa ilmoitettiin Nityan kuolleen. Uutinen mursi Krishnamurtin täysin. Enemmänkin. Koko hänen elämänfilosofiansa siihen sisältyvä usko tulevaisuuteen ja Nityan olennainen rooli tässä kaikessa näytti hajoavan sinä hetkenä.

”Yksi vanha unelma on kuollut ja uusi on syntymässä. Uusi näkemys astuu esiin. Uusi tajunta on avautumassa. Tiedän nyt varmemmin kuin koskaan, että elämässä on todellista kauneutta, todellista onnellisuutta, jota mikään fyysinen tapahtuma ei voi järkyttää, suurta voimaa, jota mikään ohimenevä tapaus ei voi heikentää ja suurta rakkautta, joka on pysyvää, katoamatonta ja voittamatonta.”

Kun Krishnamurti saapui Madrasiin, hänen kasvonsa olivat hiljaiset ja säteilevät. Juhlakokous vuonna 1925 oli Teosofisen Seuran 50-vuotisjuhla. Tuhannet ihmiset kerääntyivät yhteen neljäksi päiväksi ja päivien tapahtumia selostettiin innokkaasti sanomalehdissä joka puolella maailmaa.

Juhlakokouksen jälkeen oli Tähti-järjestön kongressi. Tuolloin Idän Tähden Järjestössä oli yli 45 000 jäsentä. Adyarin valtavan banian-puun oksien alla Krishnamurti puhui maailman opettajasta. Hänen kasvonsa olivat voimakkaat ja vakavat, hänen silmänsä olivat puoliksi suljetut, kuin katsoen sisäänpäin.

Kun hän puhui, syvä hiljaisuus laskeutui yleisön joukkoon. Jotkut ajattelivat näkevänsä valon ympäröivän hänet. Ja monet ajattelivat olevansa itse Messiaan seurassa. Nuoren Krishnamurtin ympärillä alkoi syntyä syvä hajaannus. Tuhannet seuran jäsenet hyväksyivät hänet Maailman Opettajaksi, toiset taas olivat järkyttyneitä häneen kohdistetun palvonnan vuoksi.

Hollannissa joitakin vuosia aikaisemmin paroni Phillip van Pallandt oli lahjoittanut sukutilansa Eerden linnan Idän Tähden Järjestölle. Tätä 1700-luvun linnaa ympäröivät 5000 eekkerin laajuiset metsiköt. Rakennus oli muutettu kokouspaikaksi ja sinne kokoontui vuosittain pieniä ryhmiä.

Krishnamurtissa tapahtuva muutos vaikutti voimakkaasti seuraavan viikon Tähti-leiriin Ommenissa 1926. Eerden linnan lähettyville Ommenin leirille saapui 2000 osallistujaa monista maista. Valtavia telttoja oli pystytetty kokouksia ja ateriointia varten. Kuunneltiin luentoja ja joka ilta Krishnamurti sytytti nuotion ja puhui kokoontujille.

”Tarvitsemmeko uskontoja ollaksemme onnellisia? Voidaksemme rakastaa tarvitseeko meidän rakentaa temppeleitä? Totuus ei löydy temppelien pimeistä pyhimmistä, ei seurojen valoisista saleista, ei kirjoista eikä seremonioista. Menkää meren rannalle, missä tuulet puhaltavat ja aallot vyöryvät toistensa yli. Te haluatte kokoontua ja kahlehtia koko tuon kauneuden ahtaaseen temppeliin. Älkää salliko mielenne tai sydämenne olevan sidottuna mihinkään tai kehenkään. Jos sen teette, te vain perustatte yhden uskonnon lisää, yhden temppelin lisää. Ei tule luoda mitättömiä jumalia ja harjoittaa hartautta mitättömissä pyhäköissä. Kuka haluaisi palvoa yhden kynttilän valossa kun ulottuvillanne on aurinko.”

Oli yhä vaikeampaa sovittaa yhteen Krishnamurtin näkemys totuudesta ja muodot ja rakenteet, joita oli paitsi teosofiassa myös kaikissa organisoiduissa uskonnoissa. Krishnamurti kielsi henkisen auktoriteetin ja tuo kieltäminen muodostui uhkaksi seuralle ja sen elinikäisille jäsenille. Puhkesi avoin vihamielisyys ja organisaatio tuntui repeävän. Jakauduttiin niin, että jotkut olivat horjumatta hänen puolellaan ja toiset takertuivat vaalimiinsa uskomuksiin.

Lady Emily Lutyens, joka oli ollut lähellä Krishnamurtia vuodesta 1911 lähtien, oli yhtä kauhuissaan kuin monet muutkin. ‘Miten oudolta tuntuukaan’, hän sanoi, ‘että 17 vuotta odotimme Maailman Opettajaa ja kun hän nyt puhuu, me loukkaannumme tai vihastumme. Hän panee meidät tekemään työmme itse ja sitä häneltä vähiten odotimme’.

Toukokuussa 1928 järjestettiin ensimmäinen Tähti-leiri Ojaissa Kalifornian ikivihreiden tammien katveessa. Mutta jokainen puhe, jokainen kokous syvensi jakautumista yhä selvemmin.

Annie Besantin terveys heikkeni ja hän joutui perumaan julkiset sitoumuksensa. Silti hän yritti vielä epätoivoisesti sovittaa yhteen teosofian ja Krishnamurtin näkemykset. Hän siteerasi vanhoja hindulaisia kirjoituksia, joiden mukaan kaikki polut vievät samaan henkiseen päämäärään.

Hänen ponnisteluistaan huolimatta hajaannus kasvoi. Ei kuultukaan lempeitä latteuksia, ei tullutkaan olemassa olevien uskontojen yhdistymistä. Seremoniat ja organisoidut uskonnot, Krishnamurti sanoi, ovat esteenä ja etäännyttävät totuudesta. Hän ei tarjonnut menetelmää. Ei ollut askeleita, joita seurata, ei systeemiä, joka takaisi henkisen kehittymisen. Hänen näkemyksensä totuudesta oli ehdoton.

Hollannissa elokuun 3. päivänä 1929 Ommenin kokouksessa Annie Besantin ja järjestön lähes 3000 jäsenen läsnäollessa Krishnamurti hajotti Tähti-järjestön ja vapautti itsensä kaikista häneen kohdistuvista vaateista.

”Väitän, että totuus on poluton maa. Sitä ei voi lähestyä minkäänlaista polkua seuraten, ei ainoankaan, ei uskonnon, ei uskonnollisen lahkon tietä. Tämä on näkemykseni ja siinä pysyn ehdottomasti ja varauksetta. Totuus, koska se on rajaton, ehdoton, sitä ei voida lähestyä minkäänlaista tietä. Se ei ole organisoitavissa. Minkäänlaista organisaatiota ei saisi muodostaa johdattamaan tai pakottamaan ihmisiä seuraamaan jotakin tiettyä tietä. Jos tuota tarkoitusta varten luodaan organisaatio, siitä muodostuu kainalosauva, se luo heikkoutta, orjuutta ja väistämättömästi rampauttaa yksilön ja estää häntä löytämästä absoluuttista, ehdotonta totuutta. Voitte perustaa toisia järjestöjä ja odottaa jotakuta toista, sen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Ainoa asiani on ihmisen ehdoton ja varaukseton vapauttaminen.”

Totuus on elävää
Ote haastattelusta

”Kaikki uskonnot ovat aina sanoneet, että on vain meidän polkumme, meidän vapahtajamme, meidän järjestelmämme, meidän uskomme, meidän rituaalimme, ja vain niiden avulla löydät pelastuksen. Tätä on jatkuvasti laulettu kaikissa uskonnoissa.

 Olen sattunut sanomaan monta vuotta sitten jotakin, mikä on niin totta, että totuuteen ei ole polkua. Totuus on heidän mukaansa kiinteä piste. Jos se on kiinteä, siihen voi viedä polku – niin monta polkua kuin haluat. Mutta jos se ei ole kiinteä vaan elävä, liikkeessä, liikkeessä siinä mielessä, että siihen ei sisälly aikaa – joka on eri asia, luonnollisesti siihen ei ole polkuakaan. Mutta ymmärrätte varmaan, että me emme halua omaksua niin vaarallista näkemystä. Haluamme kaiken olevan pysyvää, haluamme jokaisen asian olevan lopullista.”

Psykokologinen kumous
Puheesta Saanenissa, Sveitsissä

”Haluaisin syventyä kysymykseen mitä tarkoittaa se, että ihmisen pitäisi saada aikaan syvä, perusteellinen muutos itsessään. Kysymme, onko mahdollista saada aikaan perustavaa laatua oleva psykologinen kumous, syvä, pysyvä, peruuttamaton muutos, muodonmuutos.

Ihminen on elänyt rajoittuneena, ahdasrajaisena, kapea-alaisena yksilönä. On todella vaikeata nähdä sitä tosiasiaa, että olet samanlainen kuin muu ihmiskunta, ja että sinussa on koko ihmiskunta. Tämä tarkoittaa, että ihmisenä olet osa maailmaa, sinä olet maailma, ei ajatuksena, ei jonakin, joka on älyllä järkeilty ja johon sanot: ‘Juuri niin’, vaan tosiasiallisena toteamuksena, että ihmisenä ilmennät koko ihmiskuntaa, sinä kärsit, olet levoton, olet epävarma, hämmentynyt, onneton, pelokas, loukattu ja niin edelleen. Jokaisessa ihmisessä on kaikkea tätä. Siksi tajuntasi on ihmisen tajuntaa.

Onko siis mahdollista, että suru päättyy? Jos suru päättyy yhdessä ihmisessä, joka ilmentää ihmisen tajuntaa, tuo päättyminen vaikuttaa koko ihmiskunnan tajuntaan. Älkää hyväksykö tätä mitä puhun, selvittäkää, testatkaa se. Se tarkoittaa, että pitää olla vapaa tarkkailemaan, pitää tarkkailla ilman toiveita, ilman kaipausta, painetta, tarkkailla samalla tavalla kuin katsot ihanaa kukkaa.”

Sisäinen ja ulkoinen järjestys
Ote haastattelusta

 ”Ihmettelen, miksi maailman ihmiset eivät näe tätä yksinkertaista tosiasiaa, että ei voi mitenkään olla rauhaa maan päällä, jos olemme jakautuneet kansallisuuksiin. Haluamme ulkoista järjestystä maailmassa, politiikassa, uskonnossa, taloudessa ja yhteiskunnassa, suhteissa toisiimme haluamme järjestystä, haluamme rauhaa, haluamme ymmärrystä, koska jos sisäinen tilamme on psykologisesti järjestyksessä, ei ristiriitainen, ilman vastakkainasettelua, jos tuo tajunta on hiljaa, vakaa, selkeä, silloin voi saada aikaan järjestystä maailmaan.

Nyt yritämme saada aikaan järjestystä säätämällä lakeja, kansallisesti ja muilla tavoin synnyttää ulkoista järjestystä maailmaan, vaikka sellaisen on kerta toisensa jälkeen osoitettu aiheuttavan epäjärjestystä. Siksi sanomme – puhuja, minä sanon, että ilman sisäistä järjestystä – tarkoitan, että sisäisesti tajunnassa vallitsisi järjestys, eikä sekasotku ja ristiriitaisuus – jos ei saada järjestystä sisäisesti, psykologisesti, ei voi olla järjestystä ulkoisesti. Kriisi on siellä. Kuvittelemme, että kriisi on kansallinen, taloudellinen tai sosiaalinen. Kriisi ei ole ulkopuolella, se on todellakin sisäinen, emmekä ole halukkaita näkemään tätä.”

Oppiminen vuorovaikutuksessa
Keskustelusta henkilökunnan kanssa Brockwood Park Educational Centerissä

”Meidän kasvatuksemme elämäntapamme ja perinteemme perustuvat siihen, että jotakin voi antaa toiselle. Jeesus voi antaa sinulle pelastuksen, tai guru voi pelastaa sinut tai vaimosi voi auttaa sinua. Tämä voi olla vanha kulunut perinne, johon takerrumme. Se voi olla täysin väärä lähtökohta. Sinä ymmärrät ja minä en. Sinä olet omaksunut – anteeksi sinä olet omaksunut ajatuksen, että sinä voit antaa sen minulle, eikö niin? Se ei ehkä ole ollenkaan totta.

Psyykkisesti, sisäisesti, oletko riippuvainen jostakusta? Sanot, ole hyvä, auta minua vapautumaan ylimielisyydestäni. Vai, kun ihmissuhteessasi havaitset pöyhkeyden itsessäsi, se katoaa. Suhteissamme toisiin, tarkkaillessani itseäni, tarkkaillessani huomaan olevani pöyhkeä – suhteessamme. En siis ole riippuvainen, että sinä osoitat minulle pöyhkeyteni. Olen jo tietoinen siitä. Tämä on erittäin tärkeätä.

Kukaan ei voi antaa minulle intensiteettiä, kauneuden tajua, – tämä on vain (esimerkki)… Siispä olen omillani, en eristyksissä tai muuta, Minun on työskenneltävä ymmärtääkseni. Kun työstän tätä, olen intensiivinen. Kun hylkään perinteen, johon minut on kasvatettu – sen mukaan minun pitää tukeutua toisiin kun hylkään tämän, minun onkin tehtävä työ itse tai huuhtoudun likaveden mukana – jommin kummin. Jos hylkään tämän, tunnen jo tämän energian ja voiman. En ole riippuvainen kenestäkään.”

Mielikuvat vuorovaikutuksessa
Puheesta Brockwood Parkissa Englannissa

”Voinko tarkkailla itseäni vuorovaikutuksessa? Voinko tuntea itseni perin pohjin, syvästi, kaikki reaktiot, kaikki hienosyiset vivahteet itsestäni ollessani vuorovaikutuksessa? Suhteemme toiseen perustuu muistiin, eikö niin? Hyväksyttekö tämän? Erilaisten mielikuvien, kuvitelmien, johtopäätösten perusteella olen tehnyt päätelmiä sinusta ja sinä minusta. Minulla on erilaisia mielikuvia sinusta, aviopuolisosta, tytöstä, pojasta tai ystävästä, aina syntyy mielikuvia, eikö niin? Tämä on yksinkertaista, normaalia, näin todella tapahtuu. Kun on naimisissa tai elää tytön tai pojan kanssa, jokainen tapahtuma, sana tai teko synnyttää muistijäljen. Eikö?

Näettekö tämän selkeästi? Älkää toki olko samaa mieltä kanssani. En yritä taivutella teitä mihinkään, voitte itse nähdä tämän. Sana tallentuu, jos se on miellyttävä, hyrisette, tuntuu mukavalta, jos se on epämiellyttävä, te kavahdatte ja luotte mielikuvan. Mielihyvä luo mielikuvan, samoin kavahtaminen ja vetäytyminen.

Keskinäinen vuorovaikutuksemme pohjautuu monenlaisiin hienosyisiin kuvitelmiin, mielikuviin ja päätelmiin. Kun on tuollainen mielikuva, hänellä on ja sinulla on, siihen sisältyy jakautuma ja tästä koko ristiriita saa alkunsa. eikö niin? Missä on jakautuma kahden mielikuvan välillä, siellä on väistämättä ristiriitaa, eikö totta. Juutalainen, arabi, hindu, muslimi, kristitty, kommunisti, aina sama ilmiö. Se on luonnonlaki: aina kun ihmisten välillä on raja, syntyy ristiriitaa.

Voiko tämä mielikuvien muodostaminen, – tämä traditio kokonaan päättyä ilman minkäänlaista ristiriitaa. Ymmärrättekö kysymykseni? Kiinnostaako tämä teitä? Mitä olette valmiit maksamaan siitä? Sen te osaatte. Maksamalla uskotte saavanne sen.

Kuinka voi tämä mekanismi, jolla mielikuvat syntyvät – eikä vain mielikuvat vaan varmuuden tarve, perinteet koko tuo rakennelma voiko se päättyä? Voiko? Esitättekö tuon kysymyksen? Kuka teille kertoo mitä pitää tehdä? Huomatkaa, että kun olette lapsia, vanhemmat sanovat mitä pitää tehdä. Tällä samalla tyylillä toimitaan läpi elämän. Koulussa sinulle kerrotaan miten toimia, lukiossa sinulle kerrotaan mitä tehdä, yliopistossa… koko elämän joku kertoo sinulle ‘tämä on oikein, tämä väärin, tämä tulee tehdä tätä ei saa tehdä’.

Mitä tämä merkitsee? Me emme tutki itseämme. Emme sano, että olen todella kuin muutkin ihmiset. Sellainen olet! Jokainen ihminen maailman jokaisessa kolkassa kärsii elämänsä aikana paljon tuskaa ja ahdistusta, epävarmuutta, hämmennystä, turvattomuutta, koet samaa kuin kaikki muut maailmassa. Emme hyväksy tätä. Ajattelemme, että minun kärsimykseni on erilaista kuin muiden ihmisten tuska. Niinpä meillä on toimintamalli, jonka mukaan jonkun on kerrottava minulle mitä minun pitää tehdä, Paavista seurakuntapappiin.

Pitäisi todellakin kysyä, miksi ihmiset vaikka heillä on valtavasti tietoa, silti he eivät – kukaan heistä – halua muuttua. Miksi? Onko syynä se, että he löytävät turvaa tavoistaan ja kaavoistaan, sinun tapasi ja minun kaavani, kristityn kaava, hindukaava, buddhalainen, ne ovat kaikki kaavoja, ajatustapoja. Siis kaavat voivat olla todella vaarallisia, koska ne jakavat ihmiset. Uskonnot ovat jakaneet ihmiset – niiden seremoniat, uskomukset, usko ja vapahtajat. Tuosta kaikesta irtaantuminen edellyttää oivalluskykyä, selvittämistä, tutkimista. Kukaan ei halua tehdä niin.”

Vertailu
Keskustelusta oppilaiden kanssa Rishi Valleyn koulussa Intiassa

”Lapsesta asti meidät on opetettu vertaamaan. Sanomme, että sinun on oltava yhtä älykäs kuin veljesi tai koulussa pitää saada parempia arvosanoja kuin joku toinen. Sinua koko ajan verrataan toisiin ja opit vertaamaan, eikö niin? Sanon, älkää verratko itseänne kehenkään. Ymmärrättekö? Kuulitteko tämän? Ymmärrättekö? Siis miksi vertaatte?
– Nähdäkseni kuka on parempi.
Nähdäksesi oletko parempi? Tämä tarkoittaa, että vertaat itseäsi häneen. Hän on paljon älykkäämpi, etevämpi, nokkelampi ja verratessasi itseäsi häneen sinusta tulee typerä. Jos et vertaa, oletko typerä?
– En, olen…
Kuuntele tarkkaan. Koulujen kokeissa ja läpi elämän ihmisiä vertaillaan. Sano opettajallesi, ettei hän vertaisi. Suhde opettajasi ja sinun välillä… Hän tietää enemmän kuin sinä, eikö niin?
– Akateemisesti.
Akateemisesti! Herra paratkoon! Akateemisesti opettaja tietää enemmän kuin oppilas. Hän opettaa sinulle biologiaa ja antaa arvosanoja, eikö niin? Vähitellen hän auttaa sinua läpäisemään tutkinnon. Voisiko hän opettaa ilman ajatusta tutkinnosta?
– Miten voi testata itsensä ilman tutkintoa? Missä?
– Ilman tutkintoa. Kuinka testaat itsesi ilman tutkintoa?
Tarkoitatko, että tutkinto paljastaa mitä olet oppinut?
– Ehkä.
Kuuntele, olet liian nopea. Selvitä asia itsellesi. Olette niin tottuneet tutkintoihin. Se on perinteenne. Se on tottumuksenne. Kun asetatte sen kyseenalaiseksi, sanotte: ‘Kyllä, mutta mitä teen?’, hermostutte, alatte pelätä. Kun opiskelin ja kävin koulua Englannissa, en koskaan läpäissyt ainoatakaan tutkintoa. Ymmärrättekö? Osallistuin moniin tutkintoihin, mutta istuin vain luokkahuoneessa kirjoittamatta mitään.”

Uskonnollinen elämä
Puheesta Madrasissa

”Kiinnostaako tämä teitä? Mitä teidän mielestänne on elämä, teidän elämänne, mitä on elämänne? Mitä on jokapäiväinen elämänne? Riippuvuutta, kiintymystä, tuskaa, harmeja, vihaa, ärtymystä, surua. Tiedätte tämän, se on elämäänne. Menette temppeliin ja päästätte ääniä kellolla, suoritatte pujaa, harjoitatte joogaa. Tätä me sanomme elämäksemme.

Mitä tarkoitetaan uskonnollisella elämällä? Kertokaa minulle. Mitä uskonto merkitsee teille? Sana uskonto tarkoittaa kaiken energian kokoamista, se ei merkitse mitään muuta. Ymmärrättekö? Energianne kokoamista tutkiaksenne, löytääksenne. Ymmärrättekö? Se ei ole temppeleiden ja seremonioiden hölynpölyä eikä sitäkään, hyvä herra, mitä panette päähänne. Huomaatteko miten te kaikki myötäilette?

Tuo sana merkitsee, että kokoatte joka ikisen teissä olevan energiahiukkasen voidaksenne tutkia, mitä on totuus ja mitä on todellisuus, selvittääksenne mitä on meditaatio, tutkiaksenne, miksi me ihmiset elämme niin kuin elämme, tutkiaksenne voiko suru päättyä, selvittääksenne mitä rakkaus on, voiko ihminen elää ilman minkäänlaista ponnistelua, ja ilman kontrollia. Kaikki tämä sisältyy tuohon sanaan.

Uskonnollinen elämä edellyttää että ihminen on valona itselleen. Tämä merkitsee, ettei hänellä ole ulkopuolista auktoriteettia. Tarkoitamme siis, ettei ole henkistä auktoriteettia – puhuja mukaan lukien. Onko teillä auktoriteetti, henkinen auktoriteetti? Teillä on ollut monenlaisia guruja, Mahatma Gandhi ja monia muita kuudennelta, viidenneltä, neljänneltä, kolmannelta vuosisadalta tähän päivään asti. Ja mihin teidät on johdettu näinä tuhansina vuosina. Missä olette nyt? Haluatteko yhä olla johdettavina?

Kysyn siis nyt, me kysymme teiltä kohteliaasti, oletteko heittäneet pois traditionne? Traditioilla tarkoitamme kansallistunnetta, kastejanne, uskomuksianne, rituaalejanne, temppeleissä käymistä, kaikkea tuota. Oletteko hylänneet ne? Ettekö? Ette. Voitteko oivaltaa mitä on uskonnollinen elämä, jos olette sokeita? Haluaisitte oivaltaa, mitä on uskonnollinen elämä, ettekä kuitenkaan halua jättää pientä aitaustanne. Eikö niin?

Olette sidottuja traditioonne, ja haluatte tutkia jotakin sellaista, joka edellyttää kykenevää mieltä, todella rakastavaa sydäntä. Ilman sitä – jos ette vapaudu traditiostanne, kulttuuristanne, uskostanne kuinka voitte oivaltaa mitään? Voitte toistaa mitä Gitassa sanotaan tai mitä Upanishadeissa tai muissa kirjoissa sanotaan. Mitä merkitystä sillä on?

 Minulle kerrottiin eräänä päivänä, että joku guru luennoi nyt, puhuu Gitasta. Onko näin? Sadat ja tuhannet menevät paikalle kuuntelemaan. Mitä merkitystä sillä on? Millaista peliä pelaammekaan! Ilmeisesti ihminen ei näe omaa tragediaansa. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi psykologisesti hyväksyä, mitä joku toinen sanoo. Kun oivallan, että minä olen ihmiskunta, ihmiskunta on minä, minä on ihmiskunnan historia, kirja ihmiskunnasta. Jos osaan lukea sitä, en ole riippuvainen kenestäkään. Voinko siis vääristelemättä, ennakkoluulottomasti, valikoimatta, olla tietoinen tämän kirjan sisällöstä, joka on minä?

Sen lukeminen erittäin huolellisesti, ilman minkäänlaista vääristymää edellyttää valtavaa tarkkaavaisuutta, vaatii valtavasti energiaa, intensiteettiä, välitöntä toimintaa. Emme halua tehdä sitä, koska ajattelemme sen olevan liian uuvuttavaa.

Kerro nopeasti miten tulee toimia, niin teen niin tai en tee niin, yleensä en tee. Minulle tämä toisilta tuleva henkinen ohjaus, olipa se uskonnollista ohjausta tai psykologin ohjausta, on täysin väärin. Koska näin ihmisistä tehdään lapsia, joita on ohjattava, rohkaistava ja joille on selitettävä. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, olleet jo viisi tai kymmenen miljoonaa vuotta.

Mitä on rakkaus
Ote haastattelusta

Kun hylkää sen, mitä ei ole olemassa, positiivinen syntyy. Tämä tarkoittaa, että rakkaus ei ole pyydettä, rakkaus ei ole mielihyvää, rakkaus ei ole muistelua. Se on yhtä voimakas kuin kuolema, yhtä elinvoimaista kuin elämä.

Katsokaahan, rakkaus on mahdollista vain siellä missä ei ole kärsimistä. Kärsiminen on henkilökohtaista, kärsiminen on myös maailmanlaajuista. Ihminen on kärsinyt loputtomasti. Ja hän yrittää yhdistää kärsimisen siihen, mitä hän sanoo rakkaudeksi. Se tuottaa alituisen ristiriidan, tämän kaksinaisuuden.

Jos kiellätte kaiken sen, mikä ei ole rakkautta, silloin tuolla toisella on oma ääretön kauneutensa, suuri voimansa ja vitaalisuutensa.

Opiskelu
Ote keskustelusta Oak Groven koulussa Kaliforniassa

Miksi teidän on opiskeltava matematiikkaa? Koska matematiikkaan sisältyy järjestys. 2 + 2 + 2 = 6 Se on järjestystä. Eikö niin? Järjestys täytyy olla. Siis matematiikka, jota on toki paljon monimutkaisempaakin, on kokoelma lukusarjoja ja järjestystä. Eikö niin?

Vastuu
Ote puheesta Ojaissa

Olemmeko tietoisia vastuustamme toisillemme? Jos sinulla on perhe, vaimo, lapsia, oletko vastuussa noista lapsista? Niin että huolehdit heistä, rakastat heitä, huolehditko siitä, että heistä kasvaa terveitä, hyviä kansalaisia? Jos teillä on lapsia, tunnetteko vastuuta noista lapsista? Huolehditteko siitä, että heidät kasvatetaan oikein, niin ettei heitä tapeta sodassa tai ettei heistä tule keskinkertaisia. Vai eikö teillä ole lainkaan aikaa heille, koska teidän on mentävä ansaitsemaan rahaa. Teillä ihmisenä, äitinä ja isänä on nykyään kovin vähän aikaa lapsille. Se on tosiasia. Mikä siis on vastuunne?

Kiinnostus
Ote puheesta Ojaissa, Kaliforniassa

Tämä ei näytä kiinnostavan teitä. Niinpä kysyn: mikä teitä kiinnostaa? Kysymys on mielestäni oikeutettu. Voitte puhua rakkaudesta, vapaudesta ja taivaan kauneudesta, mutta kyse on pelkästä ulkokohtaisesta kiinnostuksesta, mutta pohjimmaltaan mikä meitä kiinnostaa? – Me itse. Juuri niin. Olette kiinnostuneet itsestänne, eikö vain? Hetkinen, vastasitte täysin oikein, jokainen on kiinnostunut itsestään. Siihen pohjautuvat yhteiskuntamme, kulttuurimme ja uskontomme. Eikö niin? Jokaista kiinnostaa oma itse, oma edistyminen, ja muu sellainen.

Tajuatko sinä ihmisenä, että olemme kaikki yhtä, pohjimmiltamme, ei aatteena, vaan tosiasiana. Kun menette Intiaan, näette ihmisten kärsimyksen, hämmennyksen, hädän, ihmisten epätoivon heidän kiiruhtaessaan mitättömien, itse luomiensa jumalien luo. Kun saavutte Eurooppaan, näette täsmälleen samaa. Heillä on Jeesuksensa, Kristuksensa, eikö vain. Tulette tänne, tilanne on sama. Ymmärrättekö?

Ensiksi on oivallettava, ei sanallisesti, vaan sydämessänne, veressänne, koko ajattelussanne, että ihmiset kaikkialla maailmassa kokevat samat tuskat kuin itse koette, yksinäisyyden, epätoivon, masennuksen, tavattoman epävarmuuden, turvattomuuden, elivätpä he täällä tai kymmenien tuhansien tai kolmen tuhannen kilometrin päässä. Kaikki he ovat psykologisesti yhteen sidottuja. Jos tajuatte sen perinpohjaisesti, sisimmässänne, veressänne, sydämessänne, mielessänne, silloin olette vastuussa.

Muutos
ote haastattelusta

Olet kuullut kaiken tämän, sinä ihmisenä. Miksi et muutu? Mikä estää sinua? Jos jokainen meistä esittäisi tuon kysymyksen, ei sanallisesti, ei pelkästään älyllisesti, viihteenä, vaan kysyisi todella vakavasti ja syvästi, mikä olisi vastauksenne? Mikä on vastauksenne tähän ongelmaan, että ihmiset ovat eläneet tällä tavoin tuhansien vuosien ajan? Miksi he eivät ole muuttuneet?

Miksi ette te, jotka nyt kuuntelette, miksi ette ole muuttuneet? Tiedätte seuraukset, jos ette muutu. Tulette olemaan kansallismielisiä, heimohenkisiä, ahdasmielisiä, eristyneitä ja sen tähden ei ole vuorovaikutusta maailmanlaajuisesti, taistelette loputtomasti, vahvistatte aseistusta voidaksenne tuhota toisenne.

Siis, jos suhtaudutte lainkaan vakavasti tähän asiaan, miksette kysy itseltänne tätä? Miksi minä, ihminen, joka on kokenut kaiken tämän, miksi en ole muuttunut? Mikä olisi vastauksenne?

Loppujen lopuksi elämä on yksi, yhtä globaalia, yhtenäistä liikuntoa. Samalla tavalla tajuntamme ja koko ihmiskunnan tajunta ovat yhtä. Jos minä nyt muutun perin pohjin, se epäilemättä vaikuttaa koko ihmiskunnan tajuntaan. Miksi siis ette muutu?