Ajattelun tuolle puolen 1970 - Krishnamurti Info

(Freedom from the Known 1969)

Kirjan sisältö on valikoitu Krishnamurtin eri puolilla maailmaa pitmistä puheista. Kuuluisa intialainen julistaja pohtii ihmisenä olemisen ongelmaa maailmassa, joka nykyisellään näyttää tarjoavan enemmän pelon ja surun kuin toivon ja ilon aiheita. Krishnamurti puhuu väkivallasta ja kapinoimisesta, köyhyydestä, yksinäisyydestä, huumausaineista, tekopyhyydestä ja ristiriidoista – mutta myös itsekurista ja rakkaudesta, vapaudesta ja viattomuudesta. Hän hajottaa totunnaisen ajattelumme aavan, vie meidät silmätysten oman sisimpämme kanssa. Ja hän sytyttää toivon kipinän: kriisiin on olemassa ratkaisu. Mutta vain yksi – radikaali muutos ihmisessä itsessään.

Kysytystä ja pitkään loppuunmyydystä kirjasta on otettu samansisältöinen, kielihuollettu painos vuonna 2013, joka sekin on loppuunmyyty kirjakaupoista.

Kaikki ideologiat ovat äärimmäisen idioottimaisia.

Jos yrität tutkia itseäsi jonkun toisen ajatusten mukaisesti, pysyt aina epäaitona.

On hyödytöntä istua jos­sakin sopessa mietiskelemässä itseään. Minua ei ole ole­massa irrallisena.

Jakamaton tietoisuus on kuin eläisi samassa huoneessa käärmeen kanssa.

Jos haluaa olla vapaa surus­ta, on ymmärrettävä mielihyvän koko rakenne.

Ajatuksen vapautta ei ole, sellainen on silkkaa hölynpölyä.

Uuteen ei koskaan sisälly aikaa.

Ponnistelusi mielihyvän jatkuvaksi toistamiseksi muuttaa mielihyvän tuskaksi.

Ilo on välitöntä, ja ajattelemalla sitä muutat sen mielihyväksi.

Jollemme vapaudu pelos­ta, jäämme ainaiseksi pimeyteen.

Kun näet, ettet ole erillinen pelosta,et voi tehdä sille mitään, silloin kaikki pelko päättyy.

Todellinen yhteys ihmisten vä­lillä päättyy samassa tuokiossa kun mielikuva muodostuu.

Jotta mieli voisi oivaltaa totuuden, sen on oltava vapaa ja vääristymätön.

Ei voi vapautua vähitellen.

Todellisen vaaran hetkellä toimimme vä­littömästi,mutta emme näe ongelmiamme vaa­roina, ja siksi keksimme ajan niiden voittamiseksi.

Niin kauan kuin pelkäämme elämää, pelkäämme kuolemaa.

Rakkaus on alati toi­mivaa nykyisyyttä.

Kun rakastat, olet kauneutta.

Ajatus ei voi ratkaista ainoatakaan psy­kologista ongelmaa.

Hiljaisuutta ei voi kuvailla.

Jos sinulla on ihanteita, uskomuksia tai peri­aatteita, sinun on mahdotonta katsoa itseäsi suoraan.

Jos ihminen tietää ole­vansa nöyrä, hän on turhamainen.

Jos yrität tutkia itseäsi jonkun toisen ajatusten mukaisesti,
pysyt aina epäaitona.

On hyödytöntä istua jossakin sopessa mietiskelemässä itseään.
Minua ei ole olemassa irrallisena.

Jakamaton tietoisuus on kuin eläisi
samassa huoneessa käärmeen kanssa.

Jos haluaa olla vapaa surusta,
on ymmärrettävä mielihyvän koko rakenne.

Ajatuksen vapautta ei ole,
sellainen on silkkaa hölynpölyä.

Ponnistelusi mielihyvän jatkuvaksi toistamiseksi
muuttaa mielihyvän tuskaksi.

Ilo on välitöntä,
ja ajattelemalla sitä muutat sen mielihyväksi.

Jollemme vapaudu pelosta,
jäämme ainaiseksi pimeyteen.

Kun näet, ettet ole erillinen pelosta,
et voi tehdä sille mitään,
silloin kaikki pelko päättyy.

Todellinen yhteys ihmisten välillä päättyy
samassa tuokiossa kun mielikuva muodostuu.

Jotta mieli voisi oivaltaa totuuden,
sen on oltava vapaa ja vääristymätön.

Todellisen vaaran hetkellä toimimme välittömästi,
mutta emme näe ongelmiamme vaaroina,
ja siksi keksimme ajan niiden voittamiseksi.

Niin kauan kuin pelkäämme elämää,
pelkäämme kuolemaa.

Rakkaus on alati toimivaa nykyisyyttä.

Ajatus ei voi ratkaista ainoatakaan psykologista ongelmaa.

Jos sinulla on ihanteita, uskomuksia tai periaatteita,
sinun on mahdotonta katsoa itseäsi suoraan.

Jos ihminen tietää olevansa nöyrä,
hän on turhamainen.