Erillisyyden päättyminen

(The Only Revolution 1970)

Meditaatio on tämän Krishnamurtin teoksen avainsana; siihen palataan melkein jokaisessa luvussa. Se on elämisen ydin, mielen vapautta sidonnaisuuksista ja erillisyydestä. Se on ykseyttä, jota korostavat kautta koko teoksen herkät luonnonkuvaukset. Puron solina, lintujen ja meren laulu ovat keskustelujen alkusoittona.

Jokainen lukija voi tunnistaa omikseen asiat, joista Krishnamurti keskustelee tässä kirjassa yksityisten henkilöiden ja pienten ryhmien kanssa. Ihmiset ovat tulleet puhumaan hänelle uskostaan, rakkaudestaan, surustaan, tyhjyyden tunteestaan. He kyselevät elämän tarkoitusta, kantavat mukanaan huoliensa ja pelkojensa taakkaa. Krishnamurti osoittaa erillisyyden syntymisen syyt, jotka jakavat ihmiskunnan väkivaltaisiksi, sotiviksi ryhmiksi. Hän auttaa lukijaa ymmärtämään itseään ja ratkaisemaan ongelmansa. Tämä edellyttää radikaalia kumousta ihmisen mielessä ja sydämessä.

Sisällys

INTIA

1. Totuus ja teoria

Krishnamurtia tuli tapaamaan lakimies, jonka mielestä Krishnamurtin puhe on puhdasta Vedantaa ja intialaista perinnetietoa.

s. 12  Totuus ei milloinkaan ole menneisyydessä. Menneisyyden totuus on muistijätettä. Muisti on aikaa, eikä totuus ole eilisen kuolleessa tomussa.

s. 13  Alituinen uskosta puhuminen on osoitus pelosta – jokapäiväisen elämän pelosta, surun pelosta, kuoleman pelosta ja elämän äärettömän merkityksettömyyden pelosta. Tuon kaiken nähdessänne te keksitte teorian, ja mitä ovelampi tuo teoria on, sitä arvostetumpi se on. Kun sen hyväksi on tehty propagandaa 2000 tai 10000 vuotta, seurauksena on tuon teorian ajattelematon tunnustaminen ’totuudeksi’.

Maailma ei ole harhakuva, vaan kauhistuttava todellisuus, jonka ihmisten välinen vuorovaikutus on rakentanut. Vedanta-teorioillanne rituaaleineen ei ole mitään merkitystä.

2. Autuuden tavoittelu

Tykistöammunnan opettaja tulee puhumaan halustaan löytää Jumalan.

s. 17  Ette voi löytää Jumalaa; tietä ei ole olemassa. Ihminen on keksinyt useita teitä, joilta luulee löytävänsä ikuisesti kestävän autuuden. Etsimisen traagisuus piilee siinä, että se johtaa mielen luomaan kuvitelmaan, näkyyn.

3. Meditaatio ja itsepetos

Krishnamurtia tulee tapaamaan opettaja, jolla ei ole tunteita. Hän on kadottanut rakkauden ja huolenpidon tunteen.

s. 24  Olette jakanut elämän älyyn ja sydämeen, ja tarkkailette älyllisesti sydämen kuihtumista. Antakaa tunteenne näivettyä! Eläkää yksinomaan älyyn alueella. Onko se mahdollista? Miten käy?

4. Lohduttomuus

s. 26  Meditaatio on kuin ikuisesti kesytön joki, joka virtaa nopeasti ja tulvii yli äyräittensä. Se on äänetöntä musiikkia. Sitä ei voida eläimen tavoin kesyttää ja käyttää hyödyksi. Se on sellaista hiljaisuutta, jossa tarkkailija on heti alussa lakannut olemasta.

s. 31  Lohtua ei ole olemassa. Jos sitä etsitte, elätte harhan vallassa.

5. Onko kuolemattomuutta?

s. 38  Viattomuus on kuolematon.

6. ”Miksi olette guruja vastaan?”

s. 44  Ei totuus ole missään etäisessä paikassa; se on katsomisessa; kun katsotte sitä mikä on. Etsimisen alku ja loppu on siinä, että näette itsenne sellaisena kuin olette ja tiedostamisenne on valikoimatonta.

7. Ajatuksen rajallisuus

s. 45  Ajatuksella on aina näköpiiri. Meditatiivisella mielellä ei ole. Meditaatio on oven avautumista sellaiseen avaruuteen, joka on mahdotonta kuvitella tai teoreettisesti tutkia.

8. Onko maailmasta eristäydyttävä?

s. 53  Itsekeskeisellä toimeliaisuudella jokainen ihmisolento eristää itsensä.

s. 54  Kun joku luopuu maailmasta, hän on maailmallisuuden vanki.

9. Nautinnonhalu ja onnellisuus

Krishnamurti kohtaa tiikerin ja virkamiehen, joka kysyi onnellisuudesta.

10. ”Mitä on uskonnollinen elämä?”

s. 62  Kun astuit (temppelistä) ulos kirkkaaseen auringonvaloon ja katselit sinistä taivasta ja korkeita, huojuvia palmupuita ihmettelit, miksi ihminen palvoo itseään kuvitelmana, jonka hän on käsillään ja älyllään tehnyt.

s. 65  Itsekeskeisyyden toimintoineen on kuoltava luonnollisesti ja vaivattomasti. Tällainen kuolema yksin on uuden uskonnollisen elämän alkamista.

11. Rakkaus ja nautinnontavoittelu

s. 66  Jos harkitusti asetut tiettyyn asentoon mietiskelläksesi, meditaatiosta tulee leikittelyä, mielen lelu.

12. Onko vapaus mahdollista?

s. 73  Jokainen ihminen eristäytyy pieneen lammikkoon ja kuihtuu sinne; hän ei milloinkaan astu joen vuolaaseen virtaan.

s. 77  Valikoimaton tietoisuus ei ole ajan tuotetta.

13. ”Haluan tuntea Jumalan.”

s. 82  Ihmisen ympärilleen kehräämän sekasotkun, tämän sairaalloisuuden selkeä näkeminen on kovaa työtä. Näkeminen ja vapaus edellyttävät hyvin, hyvin tervettä mieltä ja kun olette vapaa, ette pyydä, Silloin mieli sinänsä on tuo mittaamaton.

14. Kuri

s. 85  Jaatte elämän pyhään ja epäpyhään ja tuo jako synnyttää kurjuutta ja väkivaltaa. Joko kaikki on pyhää tai mikään ei ole pyhää. Jotakin pyhää on, mutta se ei ole sanassa, kuvapatsaassa eikä ajatuksen rakentamassa kuvitelmassa.

15. Rakkaus ja seksuaalisuus

s. 89  Meillä on kaksi ongelmaa – rakkaus ja seksuaalisuus. Toinen on abstrakti aate ja toinen biologinen vietti. Onko rakkaus ajatuksen kehittämää? Onko seksuaalisuus ajatuksen tuote? Rakkautta ei ole kun ajatus hallitsee.

KALIFORNIA

1. Psykologinen aika

s. 100  Syy aiheuttaa seurauksen, ja seuraus vuorostaan tulee uudeksi syyksi. Niiden välillä ei ole mitään jakautumaa, ne ovat samaa liikuntoa. Tätä liikuntoa sanomme ajaksi. Näemme ajan silmillä ja tulkitsemme nykyisyyden menneisyyden puitteissa.

s. 101  Tosiasiallisen näkeminen ilman eilistä on ’nyt’. ’Nyt’ on eilisen vaikenemista.

2. Elämisen tarkoitus

s. 105  Mieli pystyy antamaan merkitystä mille tahansa, mutta sen antama merkitys on merkityksetöntä.

3. Varmuuden tavoittelu

Krishnamurti kohtaa analyytikon, joka kokee itsensä yksinäinen.

4. Tyhjyys

s. 113  Meissä ei ole sisäistä valoa, vain keinotekoista lainavaloa, tiedon valoa, lahjakkuuden ja kykyjen antamaa valoa. Tuollainen valo haihtuu ja muuttuu tuskaksi. Ajatuksen valo muuttuu omaksi varjokseen.

5. ”Haluan elää toisella tavoin”

Ryhmä nuoria opiskelijoita tuli tapaamaan Krishnamurtia.

s. 118  On nähtävä koko tämä hämmennys erittäin selkeästi.

EUROOPPA

1. Jakaminen, erillisyys, kaksinaisuus

s. 126  Epätodellinen saa aikaan osittumisen, tosiasiallinen ei sitä tee. Näkeminen ilman tarkkailijana ilmenevää ajatusta on osittumisen päättymistä.

2. Tila

s. 131  Ellei ole hiljaisuutta, ei ole myöskään tilaa, avaruutta, eikä hiljaisuus ole ajatuksena ilmenevän ajan tuote. Ajan on mahdotonta antaa meille vapautta; järjestys on mahdollista vain silloin, kun sydän ei ole sanojen kätkemä.

3. Suru

s. 134  Älkää katsoko surua muistin silmin. Kuunnelkaa sen koko sykettä; olkaa se, sillä te olette sekä tarkkailija että tarkkailtava. Vain silloin suru päättyy. Muuta keinoa ei ole.

4. Eristäytyminen on itsemurhaa

s. 135  Meditaatio ei milloinkaan ole rukoilua. Rukoileminen, anominen, syntyy itsesäälistä. Juuri tuo itsesääli on eroutumisen aiheuttaja. Erillään oleva tai itsensä erilliseksi ajatteleva yrittää samastua johonkin, joka ei ole erillisyyttä. Hämmentyneisyydessään hän vetoaa taivaaseen tai puolisoonsa tai mielensä projisioimaan jumalolentoon. Tuo vetoaminen saattaa saada vastauksen, mutta vastaus on erillistyneen itsesäälin kaikua.

Rukousten toistaminen on itsehypnoosia, se on eristävää ja tuhoisaa. Meditaatio on kaukana tuollaisesta.

5. Osittuneisuus

s. 141  Ihmiskunnan ykseys ei toteudu ainoassakaan mielen keksimässä rakennelmassa. Ajatuksen on oltava hiljaa, jotta rakkautta voisi olla.

6. ”Miten meidän pitäisi toimia tässä yhteiskunnassa?”

s. 144  Pelkkä sidonnaisuutta vastaan kapinoiminen on kapinointia itseämme vastaan, äärimmäisen turhaa. Jos hylkäätte koko ajatusrakennelman, saattaisitte löytää uuden elämäntavan, uudenlaatuisen näkemisen, uuden toiminnan.

7. Hiljaisuus

s. 148  On omituista, miten vähän me nauramme. Elämän rasittavuus, arkielämän rutiini ja yksitoikkoisuus ovat lamaannuttaneet ja turruttaneet sydämemme. Jokin pila tai sukkela letkaus saa meidät nauramaan, mutta meissä itsessämme ei ole naurua. Ihmisen kypsyttämä katkeruuden hedelmä on ilmeisen yleinen. Emme milloinkaan näe virtaavaa vettä ja naura sen kanssa. On murheellista nähdä loisteen silmissämme himmenevän päivä päivältä. hädän ja epätoivon paine näkyy sävyttävän koko elämämme.

8. Mitä on oivalluskyky?

s. 152  Oivalluskykyä ei ole, elleivät ruumis ja mieli ole herkkiä.

9. Vuorovaikutus, yhteys

Nainen tuli puhumaan suhteestaan aviomieheensä. Siitä puuttui jotakin.

s. 155  Vuorovaikutus, yhteys puuttuu täysin. Saatatte kyllä fyysisesti olla yhteydessä pienen tovin, mutta kumpikin elää omassa eristyneessä maailmassaan ja aiheuttaa omat kärsimyksensä, ettekä todella kohtaa toisianne fyysistä tasoa paljon syvemmällä ja laajemmalla tasolla.

10. Toiselta rannalta

s. 158  Alkakaa tuntemattomasta mieluummin kuin tunnetusta, sillä alituinen itsensä tutkiminen vahvistaa tunnettua ja tekee sen sidonnaisemmaksi. Jos mieli elää tuntemattomasta käsin, ei näitä ongelmia ole. Kaikki tietäminen on väärällä puolella. Jos tiedätte, olette jo haudassa. Oleminen ei ole tietämistä.

11. Omistaminen

s. 162  Omaisuus, luonne, saavutukset ja kotielämään totutettu vaimo ovat kauhistuttavan tärkeitä, ja tämä surkeus kadottaa rakkauden. Elämänne on joko tuota surkeutta tai rakkautta; molempia teillä ei voi olla. Toinen synnyttää kyynisyyttä ja katkeruutta; toinen on kaikkien metsien ja kukkuloiden tuolla puolen.

12. Tekopyhyys

Lounaspöydässä istui kahdeksan henkilöä. Keskustelu oli ”vaivatonta ja tyhjänpäiväistä”.

s. 166  Kunnioitettavuus on hyvin edullista, se takaa hyvän toimen ja vakinaiset tulot. Ahneuden, kateuden ja vihan hyväksytty moraali on vakiintuneen järjestelmän toimintatapa. Kun kiellätte kaiken tuon sydämellänne ettekä vain sanallisesti, silloin olette todella moraalisia.

13. Keltaiset narsissit

s. 168  Meditaatio on ajan ylittämistä. Vain silloin kun mieli ylittää ajan, totuus lakkaa olemasta abstraktio. Silloin autuus ei ole nautinnosta saatu idea vaan tosiasia, joka ei ole sanallista.

s. 168  Jokaisella pöydällä oli tuoreita, juuri puutarhasta tuotuja narsisseja. ’narsissien keltaisen näkeminen oli yhä laajenevan, äärettömän, hiljaisen sinitaivaan näkemistä.
Miltei kaikkien pöytien ympärillä istui kovin äänekkäästi juttelevia ja nauravia ihmisiä. Kaikilla oli valtavat annokset, eikä ollut miellyttävää nähdä ihmisten syövän. Ehkä julkisesti syöminen onkin barbaarista. Muuan mies huoneen toisessa päässä oli ahtanut itsensä täyteen viiniä ja lihaa ja oli juuri sytyttämässä isoa sikaria. Noille turpeille kasvoille levisi autuaallinen ilme. Hänen yhtä lihava vaimonsa sytytti savukkeen. Kumpikin näkyi unohtavan tämän maailman.
Ja siellä ne olivat, keltaiset narsissit, eikä kukaan näyttänyt piittaavan niistä. Ne oli tuotu koristeeksi, joilla ei ollut mitään merkitystä. Kun katselit niitä, niiden keltainen loisto täytti meluisan huoneen. Olit tuo väri. Unohdit maailman, tupakansavuisen huoneen, ihmisen julmuuden ja punaisen, vastenmielisen lihan. Nuo kaunislinjaiset narsissit tuntuivat vievät sinut ajan tuolle puolen.

s. 169  Ajatuksen tunne ja rakkauden tunne ovat täysin eri asioita. Toinen johtaa kahleisiin ja toinen hyvyyden kukoistamiseen.

14. Etsiminen

s. 173  Jos tiedemiehen katse on naulittuna mikroskooppiin, hän ei koskaan näe hämähäkkiä seinällä, vaikka hänen elämänsä kudelma ei ole mikroskoopissa, vaan nykyhetken elämässä.

15. Oppiminen, näkeminen, toiminta

s. 178  Jos toiminta pohjautuu johonkin, kyseessä on muisti, tieto, siis menneisyys. Näkeminen on toimintaa, nuo eivät ole erillisiä.

16. Kuoleminen

s. 181  Ajattelun on mahdotonta ratkaista kuolemaa. Meidän on kuoltava voidaksemme oivaltaa, mitä kuolema on, eikä ihminen ilmeisestikään pysty siihen, koska hän pelkää kuolla kaikelle tuntemalleen, sisimmille, syvään juurtuneille toiveilleen ja näkemyksilleen.

17. Vertailu ja riippuvuus

s. 185  Emme kykene oivaltamaan, mitä rakkaus on, ellemme astu alas älykkyydestämme, älyllisen viisastelumme korkeuksista, ellemme tunne kimaltelevaa vettä ja ole tietoisia tuosta uudesta ruohosta. Jos kadotamme kosketuksen luontoon, kadotamme kosketuksen myös ihmiseen, itseemme.

s. 186  Kun ulkonaiset seikat saavat suuren merkityksen, köyhdymme sisäisesti.

18. Usko, uskomukset ja todellisuus

s. 188  Meditaatio ei ole elämästä erillistä; se on elämän ydin, jokapäiväisen elämisen ydin. Kuuntelet kirkon kelloja, kuulet talonpojan naurun, kun hän kulkee ohi vaimonsa kanssa, kuuntelet polkupyörän kellon helinää pikkutytön ajaessa ohitse: meditaatio avaa koko elämän eikä vain jotakin sen osaa.

s. 189  Usko ei milloinkaan johda todellisuuteen. Usko on sidonnaisuuden seuraus tai pelon tulos.

19. ”Miksi en voi olla rehellinen?”

s. 194  Jos kuljet läpi pikkukaupungin, pitkin sen katua, jonka varrella on kauppoja – leipomo, valokuvausliike, kirjakauppa ja ulkoilmaravintola -alitat sillan, etenet ohi naistenpukimon, yli toisen sillan, ohi sahan, menet sitten metsikköön ja jatkat pitkin virran rantaa ja katselet kaikkea ohittamaasi silmät ja kaikki aistit täysin valppaina, mutta ilman ainoatakaan ajatusta mielessäsi – silloin tiedät, mitä on vapaus erillisyydestä.

20. Huumausaineet

s. 202  Ei mikään dynaaminen kultainen pilleri tule milloinkaan ratkaisemaan inhimillisiä ongelmiamme. Korkein herkkyys on korkeinta oivalluskykyä, eikä mikään ihmisen keksimä huumausaine voi tätä oivalluskykyä antaa.