Krishnamurti on merkillinen mies: hän ei halua olla opettaja – ja silti tuhannet ja taas tuhannet tulevat hänen luokseen hakemaan apua ongelmiinsa. Ja mitä tekee tuo lempeä intialainen? Hän aivan yksinkertaisesti kehottaa näitä etsijöitä lopettamaan ikuisen hakemisensa ja auktoriteettien kuuntelemisen. – Avatkaa silmänne, hän sanoo, tarkkailkaa ympäristöänne kaikessa rauhassa, älkää jakako sitä oikeaan ja väärään, hyvään ja huonoon, sinuun ja minuun. Tajutkaa että on vain se hetki joka on, ei tulevaisuutta, ei menneisyyttä. Vapaudutte pelosta ja kaunasta, yksinäisyydestä ja kilpailusta. Te muututte – ja maailma muuttuu teidän mukananne.
Krishnamurtin oppi on saanut vastakaikua kaikkialla maailmassa, varsinkin perinteistä kilpailuajattelua kritisoivien nuorten keskuudessa. Tässä kirjassa hän porautuu entistä syvemmin elämän ongelmiin. Saamme aavistuksen rauhasta, jonka perusta on lähempänä kuin uskommekaan: meissä itsessämme.
Sisällys
Tietoisuus
s. 13 Kukaan ei voi kiskoa teitä pois ansastanne. Ette saa puolivälissä olla tarkkaamaton. Tarkkaavuus ei ole mahdollista, jollette ole herkkä näille ihmisen tekemien ansojen rakenteelle ja luonteelle.
Onko Jumalaa?
s. 16 Sana johtaa illuusioon, jota palvomme, ja tämän illuusion puolesta me vapaaehtoisesti tuhoamme toisemme. Kun illuusiota ei ole, ’se mikä on’ on kaikkein pyhintä.
s. 17 Jumala on, kun minää ei ole. Kun minä on, jumalaa ei ole. Kun minää ei ole, rakkaus on.
Pelko
s. 22 Pelkääminen on pakenemista jostakin. Se mikä on ei ole pelkoa, juuri pakeneminen on pelkoa, ja se ajaa teidät hulluuteen.
Miten voidaan elää rauhassa tässä maailmassa?
s. 28 Sanoitte, että ette halua elää tässä hämmennyksen, epärehellisyyden ja pahuuden maailmassa. Te siis hylkäätte sen. Mutta mikä on hylkäämisenne taustana? Hylkäättekö sen siksi, että haluatte elää rauhallista elämää vai siksi, että tosiasiallisesti näette, mitä se tosiasiallisesti on?
Vuorovaikutus
s. 35 Ajan avulla ette voi erillisyyttä hajottaa.
Ristiriita
s. 42 Perinteinen suhtautuminen edellyttää, että ongelmalle tehdään jotakin. Kun mieli työntää kaiken tuon syrjään tehottomana, järjettömänä, silloin siinä vallitsee järjestys, se on herkkä ja vapaa.
Uskonnollinen elämä
s. 45 Ristiriitainen elämä ei ole uskonnollista. Uskonnollinen elämä on mahdollista vain sillä edellytyksellä, että ristiriita ymmärretään perinpohjaisesti.
Kokonaisuuden näkeminen
s. 50 Kokonaisuuden havaitsemisella tarkoitamme, että havaitsette samanaikaisesti sekä silmillänne, korvillanne, sydämellänne että älyllänne, ette jokaisella erikseen. Se on jakamatonta tarkkaavuutta.
Moraali
s. 53 Te joko hyväksytte yhteiskuntamoraalin tai hylkäätte sen. Ette voi tehdä molempia. Ette voi pitää toista jalkaanne helvetissä ja toista taivaassa.
Itsemurha
s. 63 Vain sellainen ihminen, joka on jo osittain kuollut, kysyy, pitäisikö hänen tehdä itsemurha vai olla tekemättä.
Kuri
s. 66 Kaikkialla maailmassa ihmiset näkyvät ajattelevan, että vapaus on pitkitetyn kurin hedelmä. Selkeä näkeminen on kurinalaisuutta sinänsä. Selkeä näkeminen edellyttää vapautta, ei valvottua näkemystä. Vapaus ei siis ole kurin päätepisteessä, vaan vapauden ymmärtäminen on omaa kurinalaisuuttaan.
Se mikä on
s. 70 Vääristelemättä katsominen on rakkautta, ja tuollaisesta havaitsemisesta syntyvä toiminta on hyveen toimintaan. Tuo havaitsemisen selkeys toimii elämässä kaiken aikaa. Se on elämistä taivaalla liitävän kotkan tavoin; se on elävää kauneutta ja elävää rakkautta.
Etsijä
s. 72 Tekemättä oleminen on paljon tärkeämpää kuin tekeminen.
Organisaatio
s. 76 Kun organisaatio jakaa, se johtaa sotaan. Kaikki uskomukset ja ihanteet synnyttävät jakoa.
Rakkaus ja seksuaalisuus
s. 80 Rakkaus ei ole yhden tai monen rakastamista. Kun rakkautta on, se on sekä persoonallista että persoonatonta, sekä kohteellista että kohteetonta. Se on kukan tuoksun kaltaista; vain tuoksulla on merkitystä, on yhdentekevää kenelle se kuuluu.
Havaitseminen
s- 82 Poliitikot, papit, liikemiehet, teknikot, vieläpä taiteilijatkin näkevät osittain. Sen tähden he kaikki ovat todella erittäin turmiollisia ihmisiä. Koska he näyttelevät tärkeätä osaa maailmassa, heidän osittainen näkemyksensä muodostuu hyväksytyksi normiksi, ja siihen ihminen juuttuu. Jokainen ihminen on samanaikaisesti pappi, poliitikko, liikemies, taiteilija ja monia muita osittuneita olentoja. Ja jokainen on myös näiden ristiriitaisten mielipiteiden ja näkökantojen taistelukenttä.
s. 83 Koko elämä on jokaisessa tuokiossa. Jokainen tuokio on haaste. Tämän haasteen kohtaaminen vajaasti on sellaisenaan kriisi. Emme halua nähdä, että ne ovat kriisitilanteita, ja suljemme silmämme, jotta voisimme paeta niitä. Siten tulemme sokeammiksi ja kriisit lisääntyvät.
s. 85 On mahdotonta olla tarkkaavainen kaiken aikaa, mutta kaikkein tärkeintä on tarkkaamattomuuden tiedostaminen. Eksytte tarkkaavuutta harjoittaessanne. Tarkkaavuuden harjoittaminen on tarkkaamattomuutta. Ette voi harjoittaa kauneutta tai rakastamista. Kun viha lakkaa, tuo toinen on. Harjoittaminen antaa ongelmalle kestoa. Älkää koskaan harjoittako: vain erehdyksiä voitte harjoittaa. Oppiminen on aina uutta.
Kärsimys
s. 87 Itsesääli on eräs surun perusaineksia. Toisena perusaineksena on kiintymys johonkuhun ja hänen rohkaisemisensa kiintymään itseenne.
Itsensä tunteminen on surun päättymistä.
Sydän ja mieli
s. 91 Mieli ja sydän ovat yhtä. Miksi mieli jakaa ne? Se ei jaa ainoastaan omia toimintojaan tunteisiin ja ajatuksiin, vaan erottaa itsensä ’minuna’ ’sinusta’ ja meidät heistä.
Kauneus ja taiteilija
s. 94 Voiko ihminen elää elämäänsä niin, että se on taidokasta ja kaunista, vailla surua, kitkaa, kateutta ja ahneutta, vailla minkäänlaista ristiriitaa?
Riippuvuus
s. 98 Miksi ihminen kiintyy, on riippuvainen sekä kaikesta ihanasta että kaikenlaisista illuusioista ja lukuisista idioottimaisista kuvitelmista? Koska ihminen ei ole mitään, koska hän on aavikon kaltainen, hän toivoo löytävänsä vettä jonkin toisen avulla. Koska hän on tyhjä, vajaa, hän toivoo jonkun toisen rikastuttavan hänen elämänsä.
Usko
s. 103 On uskoa sellaisiin asioihin, joita ette ole nähnyt kuten Eiffelin torni. Sitten saatatte uskoa, että vaimonne on uskollinen, ette tiedä. Uskotte ehkä jälleensyntymiseen, vaikka siitä ei ole mitään varmuutta. Kaikki kristityt uskovat, että heidän pitää rakastaa, mutta he eivät rakasta. On ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan ja tappavat uskonsa vuoksi. On sellaisia, jotka valmistautuvat sotaan, koska he väittävät haluavansa rauhaa. On kysyttävä itseltään, miksi tarvitsisi uskoa mihinkään? Usko on sana, ajatus, eikä se ole tuo asia sinänsä enempää kuin nimenne on samaa kuin te itse.
Unet
s. 107 Unet ovat symboleja ja yritämme tulkita niitä. Ette tarvitse symboleja kun yhteys on suora, kun esimerkiksi joku lyö teitä. Mieli kieltäytyy näkemästä asioita suoraan, kieltäytyy tiedostamasta itseään sanatta ja symbolitta. Elämme siis symboleissa ja unet ovat osa tätä symboliprosessia. Symbolit ovat aivojen keksintö psyyken suojelemiseksi.
Traditio
s. 114 Voitteko katsoa menneisyyden liikuntoa kaikkine traditioineen haluamatta vapautua siitä, muuttaa sitä, muunnella sitä tai paeta sitä? Jos voitte, se merkitsee katsomista hiljaisuudessa, ajatuksen hälisemättä.
Sidonnaisuus
s. 119 Tunne, että ihmisen pitää olla jotain, on petoksen alku ja johtaa monenlaiseen tekopyhyyteen. Harhan aiheuttaa alituinen vertailu, lisää saamisen pyyde.
Onnellisuus
s. 124 Jos olisitte onnellinen, ette etsisi onnellisuutta. Tärkeätä ei ole onnellisuus, vaan se, voitteko lakata olemasta onneton.
Oppiminen
s. 129 On kahdenlaista oppimista: toimimista tiedon ja kokemuksen avulla, toinen on oppimista kaiken aikaa elämistoiminnossa sinänsä.
Itsensä ilmentäminen
s. 134 Tunteen hehkuvoima on täysin erilaista kuin ilmaisun hehkuvoima. Useimmat takertuvat ilmaisuun.
Intohimo
s. 135 Himo ja intohimo ovat eri asioita. Ajatus pitää yllä himoa, mutta intohimo ei ole ajatuksen tuotetta. Intohimo on yhteydessä iloon ja haltiotilaan, joka ei ole nautintoa.
Järjestys
s. 139 Aivot eivät kestä epäjärjestystä. Jos epäjärjestystä ilmenee, on aivojen koko toiminta ristiriitaista, hämmentynyttä, viheliäistä ja saa aikaan vahinkoa sekä itsessään että ympärillään..
Yksilö ja yhteisö
s. 141 Onko hyvyys yksilöllistä tai kollektiivista, onko rakkaus persoonallista tai persoonatonta, onko oivalluskyky teidän, minun tai jonkun muun?
Meditaatio ja energia
s. 143 Jokainen ajatuksen liike vaatii energiaa. Tuon energian voi tuhlata ristiriitaan, monenlaiseen turhaan ajatteluun, tunnepitoiseen tavoitteluun ja sentimentaaliseen toimeliaisuuteen. Kun tuhlaaminen lakkaa, energia on laadultaan tietoisuutta.
s. 145 Tarkkailija heittää aina varjonsa tarkkailun kohteeseen. Tarkkailija on sidonnainen olento. Juuri hän väittää, että ’hän on’ ja ’minä olen’.
Ajatuksen päättyminen
s. 152 Nähkää mitä tapahtuu kun aivot ovat täysin hiljaa. Silloin ette enää kysy ajatuksen tuolle puolen menemisestä.
Uusi ihminen
s. 154 Unohtakaa kokonaisuudessaan maailman uudistamisen halu. Ottakaa huoleksenne radikaalinen muuttuminen, totaalinen kumous. Ainoa todellinen kumous tapahtuu kahden ihmisen välillä, ihmisten kesken. Tämän kumouksen on tapahduttava heti, siihen ei saa kulua aikaa.