(Mary Lutyens)
Kesäkuussa 1961 Krishnamurti alkoi päivittäin kirjoittaa muistiin havaintojaan ja tajunnantilojaan. Noin neljäätoista päivää lukuun ottamatta hän jatkoi muistiin merkitsemistä seitsemän kuukauden ajan. Hän kirjoitti selvästi, käytti lyijykynää, eikä kirjoituksessa ollut mitään korjauksia. Käsikirjoituksen ensimmäiset seitsemänkymmentäseitsemän sivua on kirjoitettu pieneen muistikirjaan; siitä lähtien hän käytti loppuun saakka (käsikirjoituksen s. 323) suurempaa, irtolehtistä muistikirjaa. Muistiinpanot alkavat yhtäkkiä ja päättyvät samalla tavoin. Krishnamurti ei itsekään osaa sanoa, mikä sai hänet alkamaan tuon kirjoittelun. Hän ei ollut kirjoittanut tällaista muistiin koskaan aikaisemmin eikä tämän jälkeen.
Käsikirjoitukseen on kajottu mahdollisimman vähän. Krishnamurtin kirjoitusvirheet on korjattu; joitakin välimerkkejä on selvyyden vuoksi lisätty; jotkut lyhenteet, kuten esimerkiksi &-merkki, joita Krishnamurti poikkeuksetta käyttää, on kirjoitettu lyhentämättömässä muodossa; joitakin alaviitteitä ja muutamia huomautuksia sulkeiden sisällä on lisätty. Kaikissa muissa suhteissa kirja on täsmälleen käsikirjoituksen mukainen.
Eräs kirjassa käytetty sanonta – ’prosessi’ – kaivannee selityksen. Kahdenkymmenenkahdeksan ikäisenä 1922 Krishnamurtilla oli henkinen kokemus, joka muutti hänen elämänsä ja jota seurasi vuosikausia kestänyt voimakas ja miltei keskeytymätön kipu hänen päässään ja selkärangassaan. Käsikirjoituksesta käy ilmi, että ’prosessi’, joksi hän tuota salaperäistä kipua nimitti, jatkui edelleen lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin, joskin paljon lievemmässä muodossa.
Tuo ’prosessi’ oli fyysinen ilmiö, jota ei pidä sekoittaa siihen tajunnan tilaan, johon Krishnamurti muistiinpanoissaan vaihtelevin ilmaisuin viittaa puhuessaan ’siunauksesta’, ’toisenlaisuudesta’, ’äärettömyydestä’ . Milloinkaan hän ei käyttänyt kipua lievittäviä lääkkeitä ’prosessin’ vuoksi. Hän ei ole koskaan käyttänyt alkoholia eikä minkäänlaisia huumeita. Hän ei ole milloinkaan tupakoinut, eikä hän ole juonut edes teetä eikä kahvia viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Hän on koko ikänsä ollut kasvissyöjä, ja hän on aina tarkasti huolehtinut siitä, että hänen ruokavalionsa on tasapainotettu ja riittävä. Hänen ajattelutapansa mukaan asketismi on uskonnolliselle elämälle yhtä tuhoisaa kuin kohtuuttomuus. Hän todellakin huolehtii ’ruumiista’ (hän on aina tehnyt eron ruumiin ja egon välillä) kuten ratsuväen upseeri huolehtisi hevosestaan. Hän ei ole koskaan sairastanut kaatumatautia eikä hänen fyysinen tilansa ole muutoinkaan ollut sellainen, että se olisi aiheuttanut näkyjen näkemistä ja muita spiritualistisia ilmiöitä. Hän ei myöskään harjoita minkäänlaista meditaatiosysteemiä. Kaikki tämä kerrottakoon siksi, ettei lukija kuvittelisi Krishnamurtin tajunnantiloja milloinkaan huumeiden tai paastoamisen aiheuttamiksi.
Tämän ainutlaatuisen päiväkirjan sisältö avaa meille Krishnamurtin opetuksen alkulähteen, näin voitaneen sanoa. Tämä kirja sisältää kaiken sen, mikä on olennaista hänen opetukselleen sen kummutessa luonnollisesta lähteestään. Kuten hän itse kirjoittaa näillä sivuilla: ”Joka kerta tässä siunauksessa on jotakin ’uutta’, se on laadultaan ’uusi’, siinä on ’uusi’ tuoksu, mutta kuitenkin se on muuttumaton”, samaten siitä kumpuava opetuskaan ei ole koskaan aivan samanlainen, vaikka se toistuu usein. Niinpä hänen kuvailemansa puut, vuoret, virrat, pilvet, auringonpaiste, linnut ja kukat ovat ikuisesti ’uusia’, vaikka hän kuvailee niitä yhä uudelleen, koska ne joka kerta nähdään silmin, jotka eivät ole milloinkaan tottuneet niihin. Joka päivä ne ovat hänelle tuore havainto, ja sellaiseksi ne tulevat meillekin.
V. 1961, kesäkuun 18. päivänä, jolloin Krishnamurti alkoi muistiinpanojensa kirjoittamisen, hän oleskeli New Yorkissa Läntisellä 87:nnellä kadulla asuvien ystäviensä luona. Hän oli lentänyt kesäkuun 14. New Yorkiin Lontoosta, jossa hän oli viettänyt kuutisen viikkoa ja pitänyt kaksitoista puhetilaisuutta. Ennen Lontooseen saapumistaan hän oli ollut Roomassa ja Firenzessä Ja sitä ennen vuoden kolme ensimmäistä kuukautta Intiassa, jossa hän puhui New Delhissä ja Bombayssa.
Mary Lutyens