Elämän syvä haaste

(Meeting Life 1991)

Elämän syvä haaste (2004)

Elämän syvä haaste on kokoelma Krishnamurtin puheita ja keskusteluja usean vuosikymmenen ajalta. Se on havahduttava, ajaton ja silti tuore lukukokemus, joka haastaa lukijan pohtimaan omakohtaisesti olemisen syvintä luonnetta.

Krishnamurti kehottaa ihmisiä luopumaan valmiista vastauksista, oletuksista ja uskomuksista ja havainnoimaan elämää sellaisena kuin se hetkestä hetkeen on. Silloin on mahdollista vapautua sisäisesti pelosta ja surusta. Vain täydellinen muutos ihmisten sydämissä ja mielissä voi muuttaa yhteiskuntaa ja tuoda maailmaan rauhan. Siksi avautuminen tuolle muutokselle on haaste, joka meidän jokaisen tulisi ottaa vastaan.

Krishnamurti eli poikkeuksellisen elämän yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä henkisistä opettajista. Yli 60 vuoden ajan hän matkusti ympäri maailmaa puhuen miljoonille ihmisille. Hän ei kuitenkaan halunnut kerätä ympärilleen seuraajia eikä luoda oppia tai henkistä organisaatiota, vaan rohkaisi ihmisiä aina kyselemään ja kohtaamaan elämän itse.

Johdanto

Kirjan aineisto on koottu Krishnamurti Foundationin julkaisemista Bulletin-tiedotuslehdistä. Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen muodostuu kuudestatoista Krishnamurtin sanelemasta luvusta. Toinen osa sisältää Krishnamurtin vastauksia kysymyksiin, joita hänelle esitettiin puhe- ja keskustelutilaisuuksien jälkeen. Kolmas osa sisältää hänen Sveitsissä, Intiassa, Englannissa ja Kaliforniassa pitämiään puheita.

Sisältö

Johdanto   7

Tämän kirjan aineistoon koottu Krishnamurti Foundationin julkaisemista Bulletin-tiedotuslehdistä. Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen muodostuu kuudestatoista lyhyestä Krishnamurtin sanelemasta luvusta. Niitä ei ole päivätty, joten ne ovat siinä järjestyksessä, jossa ne ilmestyivät Bulletinissa. Toinen osa sisältää Krishnamurtin vastauksia kysymyksiin, joita hänelle esitettiin puhe- ja keskustelutilaisuuksien jälkeen. Kolmas osa sisältää Krishnamurtin Sveitsissä, Intiassa, Englannissa ja Kaliforniassa pitämiä puheita.

OSA I: Lyhyitä kirjoituksia

Järvi

s. 12   Vain rakkaus voi antaa vastauksen kaikkiin ongelmiimme. Tai ei ehkä sittenkään vastausta, sillä silloin ei ole enää ongelmia. Rakkautta ei mitenkään voi lähestyä eikä siihen voi tarttua. Mutta joskus, jos seisot tienvarressa tai järvenrannassa, katselet kukkaa, puuta tai peltoaan muokkaavaa maamiestä ja olet todella hiljaa – et haaveile etkä kokoa päiväunia, et ole väsyksissä, vaan tunnet hiljaisuuden vahvan voima – silloin se saattaa tavoittaa sinut.

Kuole jokaiselle eiliselle

s. 14   Meditaatio on tuntemattoman liikettä tuntemattomassa. Sinua ei ole, on vain liike. Olet liian vähäpätöinen tai liian suuri tälle liikkeelle. Sen edessä tai sen takana ei ole mitään. Se on energiaa, jota ajatuksen on mahdoton koskettaa.

Puutarha

s. 19   Tämä maailma on todellakin suuren surun maailma, ja rakastaakseen ihmisen on oltava ulkopuolinen. Ulkopuolisena oleminen merkitsee yksin olemista ja sitoutumattomuutta.

Elämisen ongelma

s. 20   Ihminen on kuin liekaan kytketty eläin, jonka toiminnan piiri riippuu köyden pituudesta.

Tammi

s. 21   Sinä aamuna tammi seisoi metsikössä hyvin hiljaa, liikkumatta. Se oli tavattoman suuri, sen runko valtavan paksu ja sen oksat levittäytyivät joka suuntaan hiljaisina, vakaina ja liikkumattomina. Tuossa lehdossa saattoi istuskella tuntikausia aivan hiljaa narsissien ja atsaleoiden keskellä ja katsella sinistä taivasta lehvistön läpi. Se oli lumoava paikka, ja kaikki nuo suuret puut olivat ystäviäsi, jos satuit ystäviä kaipaamaan.

Paikka oli harvinaisen kaunis, rauhallinen ja syrjäinen, eivätkä ihmiset olleet pilanneet sitä. On omituista, miten ihmiset häpäisevät luontoa tappamisella, metelöinnillä ja karkealla käyttäytymisellä.

Vapaus on järjestystä

s. 24   Mieleltään terve ihminen ei tarvitse kuria. Tervejärkinen tiedostaa halunsa ja pakottavat yllykkeet eikä edes joudu kiusaukseen. Terveet ovat vahvoja tietämättään.

Oivalluskyky ja välitön toiminta

s. 27   Se, mitä sanotaan yksilöksi, on osa maailmaa, kulttuuria, sosiaalista ja taloudellista ympäristöä. Yksilö on maailma ja maailma on hän. Kaikkinainen ilkivalta ja kurjuus alkaa siitä, että ihminen erottaa itsensä maailmasta ja alkaa toteuttaa erityisiä kykyjään, kunnianhimoisia pyrkimyksiään, taipumuksiaan ja mielitekojaan.

Erityinen lahjakkuus, nautinto tai tahto ei tee meistä yksilöitä. Tahto, vähäinenkin erityislahjakkuus ja mielihalujen tyydyttäminen ovat osa maailman kokonaisrakennelmaa.

Joki

s. 30   Uskonnot tarjoavat väärennöstä todellisuudesta. Vilpittömimmät ihmiset ovat tietoisia tästä ja harhan aikaansaamasta vahingosta. Väärennöksistä luopumiseen ei tarvita ponnistelua, ei lujaa tahtoa eikä houkuttimeksi jotakin suurempaa. Hylkäät ne aivan yksinkertaisesti, koska näet niiden turhuuden, vaarallisuuden, vahingollisuuden sekä niihin liittyvän raakuuden.

s. 31   Mieli on virta, syvä keskeltä ja matala laidoilta. Syvää virtaa työntää eteenpäin muistin massa, ja tämä muisti on se jatkuvuus, joka virtaa kaupungin ohitse, likaantuu ja puhdistuu uudelleen. Vasta silloin kun muistin valtava massa lakkaa olemasta, uusi alkaa.

Mitä on vuorovaikutus?

s. 32   Lentokentän odotushuoneessa oli paljon väkeä. Huone oli kuuma ja ilmassa leijui voimakas halvan hajuveden tuoksu.

s. 33   Todellinen vuorovaikutus on harvinaista, mutta jos se puuttuu, elämä juuttuu joutavuuksiin. Odotushuoneessa istuskelevat ikävystyneet, lennon viivästymisestä harmistuneet ihmiset eivät halunneet mitään toisenlaista vuorovaikutussuhdetta kuin mikä heillä oli.

Keskinkertainen mieli

s. 35  Oman edun tavoittelu saa aikaan mielen kaventumisen niin, että se kadottaa joustavuutensa ja nopean, tarkan toimintakykynsä. Nuoret urautuvat siinä missä vanhatkin.

Yksin oleminen

s. 38   Yksin oleminen ei ole vetäytymistä maailmasta. Ihmisen maailma on laumassa elämisen maailma, joka on vaikutteiden ja mielipiteiden vuorovaikutusta ja perinteen taakkaa. Se on ajatuksen viihdettä ja itseensä uppoutumista. Tämä johtaa väistämättä yksinäisyyteen ja eristävään kurjuuteen.

Ruukku ei milloinkaan täyty

s. 40   Etsiminen on sen totuuden kieltämistä, joka on suoraan edessäsi. Silmiesi on nähtävä se, mikä on lähimpänä. Sen näkeminen on päättymätöntä liikettä.

Nöyryyden luonne

s. 41   Voit olla tietoinen turhamaisuudesta, mutta et nöyryydestä. Nöyryydellä ei ole vastakohtaa.

Meditaatio ja rakkaus

s. 43   Meditaatiossa on olennaista olla seuraamatta ajatuksen määrittämää polkua jonnekin, jota ajatus pitää totuutena, valaistumisena tai todellisuutena. Totuuteen ei ole tietä. On virhe otaksua, että jokin mietiskelymenetelmä ja sen harjoittaminen saa aikaan selkeyttä ja ymmärrystä.

Meditaatio ja kokemus

s. 44   Kokemusta etsivä mieli suuntautuu aina ulospäin.

Nuorelle miehelle

s. 45   Hän oli nuori mies, juuri naimisiin mennyt. Hänen hymynsä oli miellyttävä; yhteiskunta ei vielä ollut tuhonnut häntä kokonaan.

Rakkaus ei ole ajatusta

s. 51   Ajattelu on isäntämme. Ajattelu on ihmiselämän hallitsevin tekijä. Ajattelu on yhteistä koko ihmiskunnalle. Se on auttanut ihmiskuntaa, mutta myös kylvänyt sotaa ja tuottanut kaikki tappamisen välineet.

s. 52   Ajattelu yrittää turhaan ratkaista ongelmia, joita se on ihmiselle tuottanut, ja siten vain pitkittää niitä. Vasta silloin, kun se tajuaa kykenemättömyytensä ratkaista aiheuttamiaan ongelmia ja ristiriitoja, voi havaitseminen, oivaltaminen ne lopettaa.

Mitä vuorovaikutus merkitsee?

s. 52   Puiden rakastaminen on – tai ainakin sen tulisi olla – yhtä luonnollista ihmiselle kuin hengittäminen. Kun nojaa puunrunkoon ja on hyvin hiljaa, syntyy kestävä suhde luontoon. Useimmat ovat kadottaneet tuon yhteyden. He katselevat vuoria, laaksoja, virtoja ja tuhansia puita ajaessaan niiden ohi autoilla tai kävellessään kukkuloilla kaiken aikaa jutellen. He ovat liian syventyneitä omiin ongelmiinsa voidakseen nähdä ja olla hiljaa.

Kauneus on vaarallista

s. 58   Ei ole ihme, että ihmiset ovat palvoneet vuoria. Ne ovat pyhiä, ja niitä on ihailtava etäältä.

s. 60   Kauneus on vaarallista ihmiselle, joka elää halujen vallassa.

OSA II: Kysymyksiä ja vastauksia

Meditaatio ja ajaton hetki

s. 63   Tärkeintä on tyhjentää mieli kaikesta, mitä se on koskaan tiennyt. Toinen tärkeä seikka on suuntaamaton, valvomaton energia.

Pelko ja hämmennys

s. 68   Niin kauan kuin katsomisella on vaikutin, se on vääristynyttä.

Tietämättömyyden tila

s. 73   Jos sanotte: ”En todellakaan tiedä, mitä on tehtävä”, jos sanotte tämän ilman epätoivoa, ilman katkeruutta, ilman vihaa, silloin siinä mielen tilassa ei tapahdu minkäänlaista liikettä – silloin ovi aukeaa.

Rakkaus, seksi ja uskonnollinen elämä

s. 75  Jos jollakin elämäni osa-alueella vallitsee epäjärjestys, silloin koko elämäni on epäjärjestyksessä. Jos seksin alueella ilmenee epäjärjestystä, silloin koko muukin elämäni on epäjärjestyksessä.

Televisiohaastattelu

s. 82  Todella meditatiivinen mieli on hyvin hiljainen, eikä tuo hiljaisuus ole hälinän tukahduttamisen tulos. Se ei ole melun vastakohta. Se syntyy, kun mieli on täydellisesti ymmärtänyt itsensä. Sen vuoksi ei tapahdu minkäänlaista liikettä, mikä merkitsee, että aivosolut ovat hiljentyneet. Ja tässä hiljaisuudessa tapahtuu kaikki.

Kuuntelemisen kyky

s. 84  Teillä on hyvin vähän aikaa elettävänä, älkää tuhlatko sitä. Katsokaa sitä, omistautukaa sen ymmärtämiselle.

Mitä on ystävyys?

s. 85   Kun tulette kypsään ikään, silloin havaitsette, mitä yksinäisyys, ystävien puute, merkitsee. Tästä tyhjyydestä kumpuaa itsesääli, ja uneksitte löytävänne jonkun, joka täyttäisi tyhjyyden.

Älkää milloinkaan paetko yksinäisyyttä. Eläkää sen parissa niin, että ette ole psykologisesti riippuvainen kenestäkään. Silloin tiedätte, mitä rakastaminen merkitsee.

Mitä on kauneus?

s. 90   Kun minää ei ole, koko elämä on elämisen ja vuorovaikutuksen kauneutta.

Vapautuminen takertumisesta

s. 91   Kaikki tarvitsevat vaatteita, ruokaa ja katon päänsä päälle, mutta kansakuntien välinen kilpailu vallasta estää sen.

Jos ihminen on maailma

s. 92  Sisäisesti ihminen on koko maailma. Kun kuulette tämän, muodostatte siitä ajatuksen vai tajuatteko sen todellisena, samalla tavoin kuin tajuatte todellisen kivun, kun neula työnnetään reiteenne tai käsivarteenne. Kipu tuntuu, se on tosiasia, ei ajatus.

s. 93   Jos todella tajuamme tämän äärettömyyden – sillä se on ääretön – silloin tämä erityinen ’minäksi’ sanomamme ilmiö tuntuu kovin merkityksettömältä. Kaikki omat pikkuhuolemme kutistuvat mitättömiksi.

Hyökkäävyys

s. 95   Tahtominen on yksi hyökkäävyyden muoto.

Tahto ja halu

s. 100   Itsestä oppiminen on joka kerta tuoretta. Tunnistamisen tapahtuessa ihminen ei tunne itseään lainkaan.

Missä tietoa ei tarvita

s. 102   Kuinka vedän rajan toimintaan tarvittavan tiedon keräämisen ja sen mielen välille, joka ei tallenne itseen kohdistettuja loukkauksia, imartelua, sortamista ja muuta sellaista? Rajaa ei vedetä. Kun vedätte rajan, te erotatte ja aiheutatte ristiriidan tallentamisen ja tallentamatta jättämisen välille.

Älkää pyytäkö apua

s. 104   Älkää pyytäkö apua keneltäkään, sillä koko mysteeri on teissä itsessänne. Jos pyydätte apua, silloin kaikki papit, gurut ja tulkitsijat tukahduttavat teidät vuodatuksillaan.

Krishnamurti-koulujen tavoite

s. 109   Nykyaikaiset koulut kaikkialla maailmassa kehittävät vain aivojen yhtä osaa, jonka tehtävänä on hankkia tietoa teknologian, tieteen, biologian, teologian ja muun sellaisen alueelta. Sitä tietoa voi käyttää elannon hankkimiseen.

(Krishnamurti-kouluissa) yritämme tehdä jotakin aivan toisenlaista. Emme yritä kouluttaa ainoastaan eriasteisia akateemisia tutkintoja varten, vaan myös edistää ihmisen koko psykologisen rakenteen ymmärtämistä ja tutkimista. Tullessaan näihin kouluihin opiskelijat ovat jo ehdollistuneita, joten vaikeudet alkavat siitä. Heitä on autettava vapautumaan ehdollistumisestaan ja myös tutkimaan asioita syvällisemmin. Tehtävä on vaikea, mutta on kuitenkin yritettävä eikä aina kuljettava helpointa tietä.

Yhteiskunnan vastustaminen

s. 117   Kaikki on edessänne kirjana, joka olette te itse. Te olette koko ihmiskunnan kirja.

s. 118   Ymmärtäminen on tärkeämpää kuin mikään muu elämässä. Olemme parhaillaan tuhoamassa maailmaa; emme rakasta emmekä välitä. Puhujalla ei ole sanomaa; sanoma olette te. Puhuja ainoastaan osoittaa.

Miten kohdata elämä

s. 121  Jos jokainen hallitus todella välittäisi oman kansansa suojelemisesta, ei sotia olisi. Hallitukset ovat kiinnostuneita ainoastaan puoluepolitiikasta, omasta vallastaan, asemastaan, vaikutusmahdollisuuksistaan.

Tragedia piilee siinä, ettemme näy piittaavan asiasta. Emme kokoonnu pohtimaan yhdessä, emme ajattele yhdessä, emme työskentele yhdessä. Haluamme vain liittyä instituutioihin ja järjestöihin toivoen niiden lopettavan sodat ja teurastuksen. Sitä ne eivät ole milloinkaan tehneet. Vain ihmissydän, ihmisen mieli voi saada sen aikaan. Tämä ei ole kaunopuheisuutta; olemme kasvotusten jonkin hyvin vaarallisen kanssa. Jos me välitämme ja elämme oikein, silloin tulevaisuudella on vielä jotain toivoa.

Yhteiskunnan vaatimukset

s. 124   Meidän on itse kasvatettava itsemme uudelleen, mutta ei koulussa eikä yliopistossa – sillä nekin ehdollistavat aivoja – ei toimistossa eikä tehtaassa. Jos emme pysty, niin alituiset sodat ja nyyhkytys, ainaiset ristiriidat jatkuvat, ja niitä seuraa kurjuus ja kärsimys.

OSA III: Puheita

Millainen on uskonnollinen mieli?

s. 132   Uskonnolliselle mielelle aikaa ei ole olemassa.

s. 134 Uskonnollinen mieli voi vastaanottaa sellaista, joka ei ole aivojen mitattavissa.

Nuoruuden ongelmat

s. 136   Juuri nuorena on aika kylvää se siemen, joka sitten kukoistaa läpi elämän.

s. 140   Olimmepa nuoria tai vanhoja, meidän on tärkeää saattaa koko elämän kehitys toiselle tasolle, toiseen ulottuvuuteen – nyt, nykyisyydessä, juuri tällä hetkellä

Mielenlaatu joka ei tunne erillisyyttä

s. 142   Todellisuus on päivittäistä elämistä, jolla ei ole mitään yhteyttä käsitteisiin. Kaikki kaavat ja menetelmät on romutettava kokonaan. Ette voi olla yhteydessä toiseen ihmiseen kaavan mukaisesti.

Rakkautta ei voi opettaa

s. 151   Kuvitelmia tulviva mieli estää meitä katsomasta selkeästi ja rakkaudella. Rakkautta, hellyyttä ei voi opettaa, ei ole koulua, ei opettajaa, ei kirjaa, joka voisi saada aikaan tämänlaatuista rakkautta.

Surun ymmärtäminen

s. 159   Viisaus edellyttää surun päättymistä; surun päättyminen on viisautta.

Taakoista vapautunut mieli

s. 175   Talo on tulessa eivätkä mitkään menneisyyteen pohjautuvat yrityksenne voi sammuttaa paloa. Tulen sammuttamiseen vaaditaan uutta mielenlaatua ja täysin erilaatuisen sydämen elinvoimaista liikettä.

Myötätunnon valo

s. 182   Myötätunto on mahdollista vain silloin, kun elämässä on tuoksua, sellaista rakkautta, joka ei ole halua, nautintoa eikä ajatuksen toimintaa. Kun myötätuntoa on, on myös selkeyttä, myötätunnon säteilemää valoa.

Meditaatiosta

s. 187   Meditaatio on näkemistä aivot täysin hiljaisina ja mieli äärimmäisen herkkänä ja siten oivaltavana. Tämän liikkeen kohtaaminen on meditaatiota.

Vapaus

s. 194   Analysoinnin on mahdotonta ratkaista ihmismielen sidonnaisuutta.

Ajatuksen ja ajan tuolle puolen

s. 199   Kysymme, onko aivoissa sellainen alue, joka ei ole ajatuksen saastuttama, joka ei ole kehityksen tuote ja jota kulttuuri ei ole koskettanut.

Aika, ajatus ja pelko

s. 206   Jos ei olisi huomista, pelko päättyisi.

Onko elämällä tarkoitusta?

s. 216   Jos sanotte, että elämällä on tarkoitus, olette jo sitoutuneet johonkin, siksi ette kykene tutkimaan, olette jo panneet vääristymän alulle. Samaten jos sanotte ettei elämällä ole tarkoitusta, se on toisenlainen vääristymä. On oltava vapaa molemmista, sekä positiivisista että negatiivisista väittämistä. Tämä on meditaation aloituspiste.

Hiljainen mieli

s. 230   Mielen ehdoton, ei suhteellinen vaan ehdoton hiljaisuus on välttämätön. Aistitte hiljaisuuden kun kuljette illalla metsässä ja linnut ovat vaienneet, tuuli ja lehvistön humina on lakannut. Vain tällainen hiljaisuus, mielen ehdoton hiljaisuus, voi nähdä sen mikä on ikuista, ajatonta, nimeämätöntä.

Surun päättyminen on rakkautta

s. 243   Jotakin, joka on ajan tuolla puolen, on olemassa, jos annatte sille sydämenne, mielenne ja aivonne. Eikä sen siunaus ole temppeleissä, kirkoissa eikä moskeijoissa. Tuo siunaus on siellä, missä te olette.

Kauneus, suru ja rakkaus

s. 249   Kasvatus, televisio ja ympäristö tekevät meidät keskinkertaisiksi. Luemme liian paljon sitä, mitä muut ovat sanoneet. Ja menestys – menestys on äärimmäistä keskinkertaisuutta.